Vanhempien parisuhdetyytyväisyyden yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin viiden vuoden iässä

dc.contributor.authorSeppä, Alisa
dc.contributor.authorKallonen, Kati
dc.contributor.departmentfi=Psykologian ja logopedian laitos|en=Department of Psychology and Speech-Language Pathology|
dc.contributor.facultyfi=Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Social Sciences|
dc.contributor.studysubjectfi=Psykologia|en=Psychology|
dc.date.accessioned2024-03-22T15:10:12Z
dc.date.available2024-03-22T15:10:12Z
dc.date.issued2024-02-05
dc.description.abstractParisuhde ja perheen vuorovaikutussuhteet luovat pohjan lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymiselle. Aiemmin vanhempien parisuhdetyytyväisyyden vaikutuksia lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymiseen on tutkittu lähinnä haasteiden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vanhempien parisuhdetyytyväisyys raskausajasta lähtien on yhteydessä viisivuotiaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin ja erityisesti prososiaalisuuteen. Tutkimuksen perheet olivat osa Finnbrain-tutkimushanketta. Vain harvoissa otoksen perheissä molemmat vanhemmat olivat vastanneet kaikkiin tutkimuksen kannalta oleellisiin kyselyihin. Sen vuoksi isien ja äitien otokset analysoitiin erikseen. Äitien aineisto koostui 290:sta äidistä sekä heidän lapsistaan ja isien aineisto puolestaan 109:sta isästä sekä heidän lapsistaan. Vanhemmat täyttivät Revised Dyadic Adjustment Scale (RDAS) -kyselyn parisuhdetyytyväisyydestä raskausviikolla 32 sekä lapsen ollessa 1-, 2-, ja 5-vuotias. Lisäksi äidit arvioivat lapsen sosiaalisen kompetenssin Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ, suom. Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselylomake) -kyselyllä sekä Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista -kyselyllä (MASK) lapsen ollessa 5-vuotias. Tutkimuksessa parisuhdetyytyväisyys laski merkitsevästi sekä isillä että äideillä raskausajan ja viiden vuoden mittauspisteiden välillä. Keskimääräinen muutos oli kuitenkin suhteellisen vähäistä, eikä merkitsevyydestä huolimatta voida olla varmoja muutoksen todellisesta merkittävyydestä ja huomattavuudesta perheen arjessa. Tulokset osoittivat, ettei isien parisuhdetyytyväisyys ollut missään mittauspisteessä yhteydessä viisivuotiaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Äitien parisuhdetyytyväisyys taas oli yhteydessä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin kaikissa mittauspisteissä. Regressiomallien selitysasteet olivat kuitenkin melko pienet. Tulosten perusteella parisuhdetyytyväisyys vaikuttaisi olevan ainakin yksi useista sosiaaliseen kompetenssiin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus antoi myös ensimmäisten joukossa viitteitä siitä, että vanhempien parisuhdetyytyväisyyden vaikutukset ulottuvat vielä negatiivisia, ongelmakäyttäytymiseen liitettyjä seurauksia laajemmalle. Vanhempien parisuhdetyytyväisyys voikin tukea lapsen sosiaalisia vahvuuksia sekä empatia- ja yhteistyötaitoja.
dc.format.extent53
dc.identifier.olddbid193619
dc.identifier.oldhandle10024/176676
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/18815
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2024032112401
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/176676
dc.subjectParisuhde, parisuhdetyytyväisyys, lapsen sosiaalinen kompetenssi
dc.titleVanhempien parisuhdetyytyväisyyden yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin viiden vuoden iässä
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Kallonen_Kati_Seppa_Alisa_opinnayte.pdf
Size:
922.74 KB
Format:
Adobe Portable Document Format