Määräaikaisuuden perusteltu syy

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään määräaikaisuuden perusteltua syytä lain ja oikeuskäytännön näkökulmasta. Tutkielmassa perehdytään siihen, millaisin syin määräaikaisia palvelussuhteita solmitaan, miten asiaa säädellään eri laeissa ja miten näiden perusteiden hyväksyttävyyttä on tulkittu oikeuskäytännössä. Erilaisten epätyypillisten työmuotojen, kuten määräaikaisten palvelussuhteiden ja vuokratyön käyttö on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana. Ne tarjoavat sekä työnantajalle että työntekijälle joustoa, mutta määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäyttö ja sopimaton ketjuttaminen aiheuttaa epävarmuutta työntekijöissä sekä asettaa määräaikaiset työntekijät eriarvoiseen asemaan verrattuna vakituisiin työntekijöihin. Tutkielmassa tarkastellaan lainsäädännön nykytilaa määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden säätelyn osalta, eli tutkielman näkökullma on oikeusdogmaattinen. Niiltä osin kun katsotaan tarpeelliseksi, tarkastellaan lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia, joilla on pyritty vaikuttamaan määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöön tai erityisesti suojaamaan määräaikaista työntekijää. Näiltä osin käytetään oikeushistoriallista näkökulmaa. Oikeuspoliittista näkökulmaa hyödynnetään tutkielmassa myös silloin, kun on tarpeen huomioida lainsäätäjän taustalla vaikuttaneet työvoimapoliittiset tarpeet, esimerkiksi tarkastellessa pitkäaikaistyöttömien kanssa solmittavien määräaikaisten työ- ja palvelussuhteiden säätelyä. Keskeiset lähteet ovat työsopimuslaki, valtion virkamieslaki sekä laki kunnallisesta viranhaltijasta, samoin kuin Euroopan unionin määräaikaista työtä sekä vuokratyötä koskevat direktiivit. Näitä säädöksiä tarkasteleva oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntö nousee tutkielmassa keskeiseen asemaan. Tutkielmassa havaitaan, että määräaikaisuuden perusteen hyväksyttävyys perustuu aina kokonaisharkintaan. Mitä tarkemmin yksilöitävästä, ajallisesti tai muulla tapaa objektiivisesti rajatusta työtehtävästä on kyse, sen selvemmin määräaikaisen työ- tai virkasuhteen käyttäminen on hyväksyttävää. Kuitenkin jopa tilanteessa, jossa yksittäisten määräaikaisten työsopimusten peruste olisi hyväksyttävissä, voi työnantajan työvoiman tarve osoittautua pysyväksi, eikä määräaikaisia työsopimuksia saa työntekijän kanssa solmia. Oikeuskäytännön valossa huomataan miten määräaikaisuuden perusteen hyväksyttävyyttä arvioidessa painotus on siirtynyt yksittäisistä sopimuksista niiden muodostaman kokonaisuuden tarkasteluun.