Tiedettä harrastuksen siivellä? : Lintuharrastajat kansalaistieteen toimijoina

Abstract

Tarkastelen pro gradu -työssäni lintuharrastajien ja institutionaalisen luonnontieteen välistä kansalaistieteellistä yhteistyösuhdetta. Vastaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin kysymyksiin siitä, millaiset tekijät motivoivat lintuharrastajia osallistumaan kansalaistieteeseen sekä millaisia asiantuntijuuksia tieteentekijät ja harrastajat lintuharrastajien kertomusten perusteella edustavat, ja miten näiden asiantuntijuuksien rajat yhteistoiminnassa muodostuvat.

Lintuharrastajien asiantuntijuus rakentuu pääasiallisesti käytännön toiminnan ja havaintotiedon tuottamisen varaan. Lintutiede puolestaan on institutionaalista professionaalista toimintaa, jolla on vakiintunut ja arvostettu asema luotettavan evidenssitiedon tuottajana. Asiantuntijuuskäsitykset eivät kuitenkaan rakennu ainoastaan reaaliselle osaamiselle, vaan myös vakiintuneille käytänteille, jotka säätelevät erilaisiin toimintatiloihin pääsyä ja piirtävät rajoja kansalaistieteellisten toimijoiden välille. Vaikka asiantuntijuuksien välisen rajanvedon on esitetty tapahtuvan lähinnä tieteen toimesta, osoittavat tulokseni, että tieteen arvostusta ylläpitävää rajanvetoa toteutetaan myös harrastajien toimesta.

Hierarkkisen asetelman myötä kansalaistieteellinen toiminta muuttaa harrastajien arvostuksia yhdensuuntaisiksi tieteentekijöiden kanssa ja vie kansalaistiedettä vahvemmin tutkijavetoiseen suuntaan. Se saattaa myös vähentää kansalaistieteen käyttöarvoa emansipatorisena työkaluna. Lintuharrastajat pitävät kuitenkin kansalaistieteellistä yhteistyösuhdetta pääosin toimivana ja omia arvojaan edustavana, tukien käsitystä luonnontieteen ja luontoharrastajien välillä vallitsevasta siteestä ja työnjaollisesta järjestelystä, niin sanotusta elintärkeästä sopimuksesta.

Aineistoni perusteella lintuharrastajien pääasiallisia motiiveja kansalaistieteeseen osallistumiselle on kolme: suojelu ja tutkimus, harrastajayhteisön sisällä muodostuva harrastajastatus sekä harrastajien omakohtainen oppiminen ja tiedonsaanti. Näistä ainakin harrastajastatus on jäänyt aiemmassa kansalaistieteen tarkastelussa paitsioon. Tulosteni perusteella suomalaisten lintuharrastajien ja luonnontieteen kansalaistieteellinen suhde toimii hyvin – muutamia poikkeuksia, kuten tieteen tulosten saatavuuteen ja työn omistajuuteen liittyviä ongelmia lukuun ottamatta. Toimijaosapuolet ovat lähentyneet toisiaan muun muassa internetin kehittymisen suoman nopean kommunikaation mahdollisuuksien myötä. Selkeää hierarkkista asetelmaa tämä ei silti ole poistanut, ja kysymys siitä, tulisiko kaikki kansalaistieteen toimijat lukea osaksi tieteenteon yhteisöä on edelleen relevantti.