Parkinsonin taudin laiteavusteiset hoidot Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa 2000–2022

Abstract

Tutkimuksen aiheena ovat Parkinsonin taudin laiteavusteiset hoidot ja niiden käyttö Varsinais-Suomen ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireissä (VSSHP ja KSSHP). Tarkoituksena oli tutkia, onko potilasvalinnassa vinoumia tai eroja kahden maantieteellisen alueen välillä. Parkinsonin taudin laiteavusteisia hoitoja ovat esimerkiksi syväaivostimulaatio (deep brain stimulation, DBS), jatkuva levodopainfuusio sekä apomorfiini-infuusio. Näistä hoidoista voi olla merkittävää apua edennyttä Parkinsonin tautia sairastavalle potilaalle, mutta koska ne ovat yhteiskunnalle kalliita, tulee hoidot kohdistaa oikein. Suomalainen tutkimustieto aiheeseen liittyen on melko vähäistä eikä vertailevaa pitkän seuranta-ajan julkaistua tietoa ole esimerkiksi hoitomääristä. Aineisto koostui 85 laiteavusteisesti hoidetun potilaan tiedoista, ja se kerättiin retrospektiivisesti Suomen liikehäiriöiden hoidonseurantarekisteristä. Kerättyihin tietoihin kuuluivat muun muassa potilaiden iät diagnoosihetkellä ja toimenpidepäivänä, mahdollisen DBS-generaattorin tiedot sekä mahdollisen infuusiopumpun tyyppi. Sekä DBS-hoidettujen että infuusiohoidettujen potilaiden tutkittavat kohortit jaettiin kahteen ryhmään riippuen tehdyn toimenpiteen ajankohdasta (vuosina 2000–2017 ja vuosina 2018–2022 tehdyt toimenpiteet). Vertailu tehtiin DBS- ja infuusiohoidettujen potilaiden välillä, eri ajanjaksojen välillä, VSSHP:n ja KSSHP:n välillä sekä nais- ja miespotilaiden välillä. Analyysi tehtiin käyttämällä RStudion Mann-Whitneyn U-testiä sekä Fisherin tarkkaa testiä. Aineiston perusteella sekä DBS- että infuusiohoidettujen potilaiden välillä ei ollut eroja diagnoosi-iässä, sairauden kestossa ennen toimenpidettä, Hoehn & Yahr -pisteissä, UPDRSIII-pisteissä eikä BMI:ssä. Eroja ei ollut myöskään ajanjaksojen 2000–2017 ja 2018–2022 välillä, VSSHP:n ja KSSHP:n välillä eikä sukupuolten välillä. Näin ollen potilasvalinnassa ei ollut merkittäviä vinoumia, ja se vastasi aiemmin raportoitua tilannetta. Seuranta-aikana ei ollut tapahtunut muutoksia potilasvalinnassa. Tuloksissa oli kansainväliseen raportoituun tietoon poikkeuksellista se, että laiteavusteisiin hoitoihin valikoituu suunnilleen yhtä paljon naisia ja miehiä. Huomioiden Parkinsonin taudin epidemiologiaan liittyvä sukupuoliero, naiset saattavat olla jopa suhteellisesti yliedustettuina aineistossa. Aineistosta nousi esiin myös potilaiden nuori ikä verrattuna Parkinsonin taudin keskimääräiseen diagnosointi-ikään, joka on 70 vuotta. Jatkossa liikehäiriöiden laaturekisteri tulee helpottamaan muun muassa hoitomäärien ja -vasteiden seurantaa, ja kyseinen rekisteri onkin jo otettu käyttöön Varsinais- ja Keski-Suomen sekä Pohjois-Savon hyvinvointialueilla.