Rangaistuksen koventamisperusteena rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa – Tutkielma hovioikeuksien ratkaisujen perusteluista

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee rikoksen tekemistä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa rangaistuksen koventamisperusteena ja hovioikeuksien perusteluja. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä ovat JR-koventamisperusteen soveltamisen edellytykset, ja miten hovioikeudet ovat perustelleet JR-koventamisperustetta koskevat ratkaisunsa. Tutkielma koostuu JR-koventamisperusteen soveltamisen edellytyksiä lainopillisesti tutkivasta teoriaosasta ja hovioikeuksien ratkaisujen perustelujen laatua analysoivasta oikeuskäytäntöosasta, joka koostuu kahdeksasta JR-koventamisperusteen soveltamista koskevasta ratkaisusta. Hovioikeuksien perusteluja arvioidaan etenkin oikeudellisen argumentaatioteorian asettamien vaatimusten kannalta ja toisaalta suhteessa tutkielman lainopillisessa osassa luotuun ideaaliin tulkintasuositukseen.

Jotta JR-koventamisperustetta voidaan soveltaa, tulee kyseessä olla ensinnäkin järjestäytynyt rikollisryhmä, jolle on tutkielmassa asetettu viisi peruspiirrettä, joiden on täytyttävä samanaikaisesti. Nämä viisi peruspiirrettä koskevat ryhmän kokoa, ryhmän ajallista kestoa, ryhmän jäsentyneisyyttä, yhteistuumaisuutta ja ryhmän suunnittelemien rikosten vakavuutta. Toiseksi JR-koventamisperustetta voidaan soveltaa ainoastaan, jos rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Tämän relevanssikriteerin mukaan rikos on tehty osana ryhmän toimintaa, jos se on ryhmän hyväksymä, se on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai lukuun, ja jos se on ollut ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen. Myös näiden kolmen elementin on täytyttävä samanaikaisesti, jotta JR-koventamisperustetta voidaan soveltaa.

Tutkielma osoittaa, että vaikka ratkaisujen perustelut näyttävät monissa tapauksissa koostuvat JR-koventamisperusteen soveltamisen kannalta asianmukaisista premisseistä, ratkaisujen perusteluketjuista ei kuitenkaan aina todellisuudessa seuraa se, mitä hovioikeudet sanovat niistä seuraavan. Useissa ratkaisuissa JR-koventamisperustetta sovelletaan, vaikka hovioikeudet eivät ole arvioineet kokonaisvaltaisesti JR-koventamisperusteen soveltamisen edellytyksiä. Lisäksi monissa ratkaisuissa on argumentoinnissa käytetty apuna vanhan lain aikaista retoriikkaa eikä tapauskohtaiselle harkinnalle ole annettu sijaa. Ongelmallisena voidaan myös pitää sitä, että tutkimuksen kohteena olleista hovioikeuksien ratkaisujen seuraamusperusteluista ei ilmene, miten paljon JR-koventamisperusteen soveltaminen on lopulta käytännössä vaikuttanut rangaistuksen mittaamisessa.