Yhdenvertaisuus työelämässä ja erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan työelämän yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoja, joita säännellään yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa. Lakien yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä konkretisoivat säännökset perustuvat perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen. Lisäksi Suomessa noudatettava syrjinnänvastainen oikeus on saanut paljon vaikutteita kansainvälisistä ihmisoikeusasiakirjoista ja Euroopan unionin oikeudesta. Tutkimuksessa ilmenee, miten kansallisen ja kansainvälisten oikeusjärjestysten keskinäinen vuorovaikutus on vaikuttanut syrjinnän tunnusmerkistön ja soveltamisalan muovautumiseen ja ylläpitää siten syrjinnänvastaisen oikeuden jatkuvaa kehitystä, joka kansallisen lainsäätäjän ja –soveltajan tulee työssään ottaa huomioon.

1.1.2015 voimaan tullut yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus paransi syrjityksi tulleiden oikeusturvaa monella tapaa; muun muassa työelämässä sovellettavia syrjintäkieltoja selkeytettiin ja yhtenäistettiin, syrjinnän kieltojen soveltamisalaa laajennettiin ja lainsäädännön nimenomaisten syrjintäperusteiden määrää lisättiin. Uudistuksen jälkeen yhdenvertaisuuslakia ja tasa-arvolakia sovelletaan yleisesti julkisessa ja yksityisessä toiminnassa mukaan lukien kaikki työelämän osa-alueet työhönotosta irtisanomiseen. Yhdenvertaisuuslainsäädännössä on kielletty useita syrjinnän muotoja, joista keskityn tarkastelemaan yhdenvertaisuuslain kieltämää välitöntä ja välillistä syrjintää. Lisäksi selvitän, mitä tarkoitetaan sellaisilla uusilla syrjintäkäsitteillä, kuten läheissyrjinnällä, olettamaan perustuvalla syrjinnällä ja moniperusteisella syrjinnällä. Tarkoituksenani on tarkastella eri syrjintäkäsitteiden taustaa ja pyrkiä käytännön esimerkein antamaan kuva siitä, millaisista elementeistä nämä syrjinnän muodot rakentuvat.

Syrjintäsäännökset eivät kiellä kaikenlaista erontekoa henkilöiden välillä, vaan erilainen kohtelu on sallittu, mikäli se kyetään perustelemaan perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Yhdenvertaisuuslain 11–13 §:t sisältävät niin ikään lain uudistuksessa päivittyneet erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet, joita sovellettaessa onnistuneesti erilaista kohtelua pidetään sallittuna. Oikeuttamisperusteet koostuvat perus- ja ihmisoikeuslähtökohdista laadituista kriteereistä, joiden kaikkien tulee täyttyä, jotta erilainen kohtelu on oikeutettua. Viimeisenä asiana tutkimuksessa selvitetään oikeuttamisperusteiden soveltamista koskevat vaatimukset ja niiden kytkeytyminen perus- ja ihmisoikeusjärjestelmiin.