Psychological well-being in monogamous and consensually non-monogamous individuals: a multinational study

Abstract

Consensual non-monogamy (CNM) refers to relationship arrangements in which individuals mutually agree that they or their partners may engage in sexual and/or romantic relationships with more than one person. CNM can take several forms, including polyamory, where individuals maintain multiple simultaneous romantic relationships; open relationships, in which partners allow sexual involvement outside the primary relationship; and swinging, where couples engage in sexual activity with others, often in social or organized settings. In recent years, CNM has become an increasingly visible relationship practice, challenging dominant cultural norms that assume monogamy as the default or superior relationship structure. Despite common stigmatization and assumptions that CNM relationships are less stable or less satisfying, research has shown that CNM relationships can be equally functional, fulfilling, and emotionally supportive as monogamous relationships. The present study examines whether individuals identifying as CNM report different levels of anxiety or depression symptoms compared to individuals in monogamous relationships, and the extent to which relationship identity contributes to these differences. The study uses data from the MRMS project, consisting of 1178 adults in either monogamous or CNM relationships across several countries, who completed an online survey assessing mental health, demographic characteristics, and relationship-related variables. General Linear Models were used to evaluate how much variance in anxiety and depression scores could be explained by relationship identity. Gender, sexual orientation, employment status, and age were included as confounding variables. The results indicated very small effect sizes and largely non-significant differences in anxiety and depression between monogamous and CNM participants. When confounding variables were included, the effect of relationship identity on mental health outcomes decreased further, suggesting that relationship identity does not meaningfully influence an individual’s anxiety or depression levels. These findings highlight the importance of addressing misconceptions surrounding CNM relationships and may help mental health professionals better understand and support CNM clients without pathologizing their relationship structure. Future research would benefit from using more comprehensive clinical measures of mental health, broadening representation across diverse CNM communities, and examining additional psychological and relational factors that may influence well-being within CNM and monogamous relationships.

Suostumuksellinen non-monogamia (CNM) viittaa parisuhdejärjestelmään, jossa yksilöt yhteisesti sopivat, että he tai heidän kumppaninsa voi harrastaa seksuaalista tai romanttista toimintaa useamman, kuin yhden henkilön kanssa. CNM-suhteet voivat olla monenlaisessa eri muodossa. Kolme yleisintä muotoa ovat polyamoria, jossa yksilöt ylläpitävät useampaa kuin yhtä romanttista suhdetta; avoin suhde, jossa yksilöt sallivat seksuaalista toimintaa pääsuhteensa ulkopuolella; ja swingaaminen, jossa pariskunnat harrastavat seksuaalista toimintaa muiden kanssa, usein sosiaalisissa tilanteissa, tai kokoontumisissa. Viime vuosina CNM on noussut yleisemmäksi parisuhdemuodoksi, haastaen perinteisiä kulttuurisia normeja, jossa monogamiaa pidetään oletusarvoisena tai parempana parisuhdemuotona. Vaikka yleisesti ottaen CNM on stigmatisoitu suhdemuoto, jota pidetään vähemmän tyydyttävänä ja vakaana, tutkimus on osoittanut, että nämä suhteet voivat olla yhtä tyydyttäviä, toimivia ja emotionaalisesti tukevia kuin monogamiset suhteet. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, kokeeko CNM-suhteissa olevat ihmiset poikkeavia määriä masennus- tai ahdistusoireita monogamisissa suhteissa oleviin ihmisiin verrattuna, ja kuinka paljon parisuhdemuoto selittää mahdollista vaihtelua. Tässä tutkimuksessa käytetään MRMS-projektissa kerättyä aineistoa, jossa on 1178 aikuista osallistujaa joko monogamisessa, tai CNM-suhteessa. Aineisto on kerätty useammasta valtiosta, jossa osallistujat täyttivät internetissä kyselyn, joka koostui mielenterveyttä koskevista kyselyistä, demografisista kysymyksistä, ja parisuhteisiin liittyvistä muuttujista. Yleistetyillä lineaarisilla malleilla arvioitiin, kuinka paljon ahdistuksen ja masennuksen määrässä olevia eroja voitiin selittää parisuhdemuodolla. Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, työllisyystilanne ja ikä toimivat sekoittavina muuttujina. Tulokset näyttivät pieniä efektikokoja, sekä suurimmaksi osaksi ei-merkitseviä eroja ahdistu- ja masennusoireissa monogamisten ja CNM-henkilöiden välillä. Kun sekoittavat tekijät lisättiin malliin, vähenivät pienet eroavaisuudet entisestään, joka osoittaa, että parisuhdemuoto ei vaikuta masennus- ja ahdistusoireiluun merkitsevällä tasolla. Nämä löydökset korostavat tärkeyttä puuttua väärinkäsityksiin koskien CNM-suhteita, ja auttaa mieleneterveyden alan ammattilaisia ymmärtämään paremmin yksilöitä CNM-suhteissa näiden tulossa vastaanotolle, ilman että virheellisesti patologisoi heidän suhdemuotoaan. Tulevissa tutkimuksissa olisi hyödyllistä käyttää kattavampia mielenterveyden kliinisiä mittareita, laajentaa edustavuutta eri CNM-yhteisöissä ja tutkia muita psykologisia ja ihmissuhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa hyvinvointiin CNM- ja monogamisissa suhteissa.