Himo tukahtuu viimeisenä : Margaret Atwoodin romaani The Heart Goes Last yhteiskuntakriittisenä dystopiana

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Margaret Atwoodin romaania The Heart Goes Last (2015) yhteiskuntakriittisenä dystopiana, joka osallistuu posthumanistiseen keskusteluun ihmisyydestä ja ihmisen asemasta suhteessa teknologiaan ja ympäristöön. Kytken romaanin Atwoodin aiempien dystopioiden (The Handmaid’s Tale, 1985; Oryx and Crake, 2003; The Year of the Flood, 2009 ja MaddAddam, 2013) jatkumoon ja analysoin, miten selviytyminen sekä ruumiin ja mielen välinen yhteys on kuvattu Atwoodin aiemmissa dystopioissa ja The Heart Goes Lastissa.

Tutkielmani lähtökohtana on ajatus siitä, että Atwoodin dystopiat ovat yhteydessä aikansa yhteiskunnalliseen kontekstiin. Selvitän, millaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa The Heart Goes Last on syntynyt ja miten tämä konteksti vaikuttaa teoksen tematiikkaan. Tutkimukseni kontekstina toimii Atwoodin dystopiatraditio ja kunkin dystopian ilmestymisajankohdan yhteiskunnallinen konteksti. Analysoin, miten yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet Atwoodin dystopioiden teemoihin ja teemojen ilmenemistapoihin.

Suhteutan tutkielmassani The Heart Goes Lastin myös dystopiakirjallisuuden perinteeseen ja erittelen dystopiagenren kehitystä sekä siinä tapahtuneita muutoksia. Tutkin huumorin merkitystä The Heart Goes Lastissa yhteiskuntakritiikin välineenä sekä analysoin Atwoodin dystopioissa esitettyä ihmiskuvan kehitystä ja muutosta The Handmaid’s Talesta The Heart Goes Lastiin. Tutkimustulosteni perusteella The Heart Goes Last edustaa uudenlaista kriittistä dystopiaa, joka kritisoi posthumanistisia kysymyksenasetteluja ja esittää varoittavan esimerkin passiivisesta ihmisestä, joka sulkee silmänsä totuudelta.