Maankäyttö- ja rakennuslain 164 §:n mukainen kiinteistöjen välinen yhteisjärjestely oikeudellisena instrumenttina

Abstract

Tutkielman aiheena on käsitellä sitä, minkälainen oikeudellinen instrumentti on maankäyttö- ja rakennuslain 164 §:ssä säädetty kiinteistöjen välinen yhteisjärjestely ja sen myötä solmittu yhteisjärjestelysopimus. Tutkielman kohteena on kiinteistöoikeus, mutta tutkimus sivuaa myös sopimusoikeutta yhteisjärjestelysopimuksen sopimusoikeudellisen luonteen takia. Tarkoituksena on perehtyä yhteisjärjestelysopimuksen perusluonteeseen kuuluviin kysymyksiin, joita ovat sen tarkoitus, osapuolet, perustamisen edellytykset, sopimuksen kohde, sopimuksen muuttaminen, omistajanvaihdostilanteet, sopimuksen päättäminen sekä mahdollinen riidanratkaisu. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tarkoituksena on systematisoida voimassa olevaa yhteisjärjestelysopimuksia koskevaa oikeutta ja tätä kautta jäsennellä sitä loogiseen muotoon. Työn tarkoituksena on pyrkiä selventämään MRL 164 §:stä ilmeneviä oikeusohjeita, mahdollisia tulkintaongelmia sekä sitä, miten tämän kaltaisia ongelmia tulisi lähestyä. Teoreettinen viitekehys pitää sisällään relevanttia oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä sekä lainsäädäntöä. Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan havaita, että yhteisjärjestelysopimus noudattaa pitkälti sopimusoikeuden yleisiä periaatteita, mutta sen kiinteistöoikeudellinen ja tässä kontekstissa erityisesti rasiteoikeudellinen luonne luovat sopimuksen tulkinnalle omat erikoisuutensa. Tämän takia yhteisjärjestelysopimusta ei voi tulkita pelkästään sopimusoikeuden yleisten oppien kautta, vaan sen hahmottamiseen tarvitaan myös kiinteistöoikeutta. Yleisesti voidaan tutkimustuloksena todeta, että kiinteistöjen välinen yhteisjärjestelysopimus sisältää elementtejä sopimusoikeudesta, mutta sopimuksen tulkinnan pääpaino on tästä huolimatta kiinteistöoikeuden puolella. Tässä tutkielmassa esitetyt havainnot tarvitsevat kuitenkin vielä lisähuomiota esimerkiksi asiaan liittyvien oikeustieteellisten julkaisujen myötä.