Tuomioistuimen ratkaisupakko ja aineellinen prosessinjohto hallintoriita-asioissa
447.86 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset3
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä ON-työ käsittelee hallintoriita-asioita koskevaa sääntelyä erityisesti tuomioistuimen ratkaisupakon ja aineellisen prosessinjohdon osalta. Hallintoriita-asioita säännellään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, mutta hallintoriita-asioihin liittyvien erityispiirteiden vuoksi kyseisen lain soveltuvuus vaatii aina tapauskohtaista tulkintaa. Täten tutkielman tutkimuskysymys liittyy siihen, miten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain sääntelemiä tuomioistuimen ratkaisupakkoa ja aineellista prosessinjohtoa on oikeuskäytännössä sovellettu hallintoriita-asioihin.
Ratkaisupakon osalta tutkimuksessa keskitytään siihen, miten oikeuskäytännössä on tulkittu HOL 82 §:n asettamia hallintoriita-asioiden ratkaisuvaihtoehtoja sekä kyseisen säännöksen suhdetta aikaisempaan oikeuskäytäntöön. Tältä osin tutkielmassa tehdään havainto sananmukaisen laintulkinnan ja hallintoriita-asioissa vaadittavan joustavuuden välisestä ristiriidasta. Tutkielman johtopäätösten mukaan KHO on oikeuskäytännössä tulkinnut hallintoprosessin uudistuksessa lisättyä HOL 82 §:ää tiukasti, mutta se ei ole kuitenkaan antanut selkeää kannanottoa liittyen siihen, voiko oikeuskäytännöllä olla mahdollista poiketa säännöksen asettamista ratkaisuvaihtoehdoista.
Toinen tutkielman teema on aineellinen prosessinjohto. Aineellisen prosessinjohdon sääntelyyn liittyy hallintoriita-asioiden osalta paljon tulkinnanvaraisuuksia ja epäselvyyksiä, sillä tätä teemaa koskevat säännökset soveltuvat pääosin valitusasioihin. Tutkielmassa keskitytään siihen, millä tavalla korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössä käyttänyt valitusasioita koskevia säännöksiä ja oikeusperiaatteita hallintoriita-asioissa. Tältä osin tutkielmassa todetaan, että korkein hallinto-oikeus on käyttänyt valitusasioita koskevia oikeusperiaatteita varsin laajasti ainakin silloin, kun hallintoriita-asioiden osapuolet ovat olleet epätasapainoisessa asemassa. Oikeuskäytännöstä on kuitenkin huomattavissa, että kaikki prosessinjohdon keinot eivät kuitenkaan sovellu hallintoriita-asioihin. Varsinkin tuomioistuimen oma-aloitteiseen selvitysvelvollisuuteen on hallintoriita-asioiden osalta suhtauduttava pidättyväisesti.
Lopuksi tutkielmassa tehdään huomio, että hallintoriita-asioita koskevan oikeuskäytännön määrä on hyvin vähäinen, vaikka oikeuskäytännön rooli on hallintoriita-asioiden sääntelyn osalta poikkeuksellisen merkittävä. Tämän vuoksi tutkielmassa todetaan, että yksittäisillä ennakkopäätöksillä voi olla hankala poiketa lainsäädännön sanamuodosta, jonka vuoksi oikeustapausten analyysissä kiinnitetään huomiota korkeimman hallinto-oikeuden toteuttamaan asianosaisen oikeusturvan merkitystä korostavaan argumentaatioon.