Tapauskohtainen päätöksentekoteoria

Abstract

Hyödyn maksimoinnin -teoria on toiminut pohjana sille, miten taloustieteessä käsitetään päätöksentekoa. Kyseisessä teoriassa rationaalinen päätöksentekijä optimoi hyötyfunktio-taan näin maksimoiden odotetun hyötynsä. Kun hyötyfunktio ilmentää tarkasti päätöksen-tekijän preferenssejä, kyseinen menetelmä toimiikin hyvin sekä normatiivisena että deskrip-tiivisenä teoriana. Ongelmia kuitenkin ilmenee, kun päätöksenteko – erityisesti lopputule-mien todennäköisyydet – alkavat muodostua epäselviksi. Tutkielmassani tarkastelen täydentävää teoriaa – Tapauskohtainen päätöksentekoteoria – sen hyötyjä ja haittoja, sekä sitä kuinka se sopii yleiseen taloustieteen teoriaan. Tapaus-kohtaisen päätöksentekoteorian pohjalla on ajatus, jonka mukaan ennustukset perustuvat menneisiin tapahtumiin. Humen:n sanoin: “Syistä, jotka vaikuttavat samankaltaisilta, odo-tamme samankaltaisia seurauksia. Tämä on kokemuksen tuoman päättelymme summa”. Tapauskohtainen päätöksentekoteoria täyttää kaikki hyvän taloustieteellisen teorian vaatimukset. Se ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut mittavaa suosiota perinteisen taloustie-teen piirissä. Se on kuitenkin saanut huomiota informaatioteknologian alan kirjallisuudessa. Teoria pyrkii viemään taloustieteellistä paradigmaa eteenpäin hyödyntämällä muilla tieteen-aloilla tehtyä tutkimusta kuitenkaan onnistumatta siinä täysin.