”Mutta onhan se totta että hatkaaminen on todella itsetuhoista ja vaarallista.” : Lastensuojelun sijaishuoltopaikasta hatkaaminen sitä kokeneiden näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten luvatonta poissaolemista sijaishuoltopaikasta eli laitoskielellä hatkaamista. Lastensuojelun sijaishuoltopaikalla tarkoitetaan huostaanotetun ja kodin ulkopuolelle sijoitetun alle 18-vuotiaan lapsen tai nuoren asumista laitos- tai perhehoidossa. Hatkannut nuori on joko poistunut luvatta sijaishuoltopaikastaan tai jättänyt palaamatta sinne ennalta sovitun mukaisesti. Hatkaaminen voi vaarantaa nuoren kehitystä ja hyvinvointia eri tavoin. Toistuva hatkaaminen ja/tai pitkäkestoinen poissaoleminen uhkaa lastensuojelun tarkoitusta suojella nuorta ja turvata tämän tasapainoista kehitystä. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä hatkaamisesta ilmiönä ja kokemuksena sitä kokeneiden näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu monimenetelmällisesti (mixed methods) määrällistä ja laadullista aineistoa yhdistämällä. Aihetta lähestytään seuraavin tutkimuskysymyksin: millainen ilmiö hatkaaminen on sitä kokeneiden näkökulmasta sekä millaisena kokemuksena hatkaaminen jäsentyy sitä kokeneiden näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys muodostuu lastensuojelun ja sijaishuollon tarkoituksen, tavoitteiden ja järjestämisen määrittämisestä sekä aikaisemmasta aihetta koskevasta tutkimuksesta. Tutkielman kvantitatiivisen aineiston muodostaa Pesäpuu ry:n Hatkassa -hankkeessa syksyllä 2022 kerätyt 15–32-vuotiaiden sijaishuollossa asuvien ja sieltä itsenäistyneiden kyselylomakevastaukset (n=241) tutkimusongelman kannalta soveltuvin osin. Laadullinen aineisto koostuu 34 omakohtaisia hatkaamiskokemuksia käsittelevästä vapaamuotoisesta kirjoituksesta. Kirjoitukset kerättiin anonyymisti Tietoarkiston Penna-verkkoalustalla toteutettuna kirjoituspyyntönä, joka oli osoitettu yli 18-vuotiaille sijaishuollossa eläneille hatkaamiskokemusta omaaville henkilöille. Määrällinen aineisto käsiteltiin kuvailevana tilastoanalyysinä ja laadullinen aineisto teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Laadullista aineistoa lähestyttiin fenomenologisella tutkimusotteella. Tutkielman empiirisessä osassa hatkaamista kuvataan aluksi tilastollisena ilmiönä, minkä jälkeen ilmiötä syvennytään tarkastelemaan koettuna todellisuutena. Tutkielman tulosten perusteella nuorten sijaishuoltopaikasta hatkaamisen taustalla vaikuttavat moninaiset syyt ja taustatekijät. Hatkaamisen taustalla olevat tekijät liittyvät vapauden kaipuuseen, nuoren vointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja tarpeeseen elää normaalia nuoruutta, olosuhteisiin sijaishuoltopaikassa, päihteisiin sekä haluttomuuteen asua laitoksessa. Hatkaamista tapahtuu riippumatta siitä, millaisena nuori kokee olosuhteet ja asemansa sijaishuollossa. Osallisuuden ja oikeuksien toteutumisesta korostuvat kuitenkin kielteiset kokemukset. Hatkaamisessa tunnistettiinkin sen kahdenlaisuus; osa poistuu lyhyiksi ajoiksi viettääkseen aikaa erityisesti kavereidensa kanssa ja pitääkseen hauskaa, kun taas toiset pakenevat pahaa oloaan ja/tai sijaishuoltopaikan olosuhteita, ja välttelevät takaisin palaamista. Jälkimmäisen ryhmän asema on erityisen haavoittuva. Hatkalla ollessaan nuoret ovat hyvin haavoittuvassa asemassa ja altistuvat rikollisuudelle, päihteille sekä erilaisille vahingollisille tilanteille. Tutkielman tulosten mukaan hatkalta palaavan nuoren kohtaamisessa on puutteita, jotka saattavat estää sijaishuoltopaikkaan palaamisen. Sijaishuoltopaikalla vaikuttaa tulosten valossa olevan merkitystä tarpeeseen hatkata, samoin hatkaamisen luonteeseen, eikä nuori välttämättä karkaa kaikista sijaishuoltopaikoistaan. Nuoren tulisi sijaishuollossa tulla kuulluksi ja yksilöllisesti kohdatuksi.