Kirjoittajan asennoitumisen osoittaminen osana akateemista suomea
Ladataan...
893.16 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kirjoittajan asennoitumisen osoittamista suomenkielisessä
tieteellisessä tekstissä. Vertailen tutkimuksessani humanistisen ja luonnontieteiden ja tekniikan
tiedekunnan pro gradu -tutkielmia keskenään. Lähestyn asennoitumista kirjoittajan ja tekstin välisestä
suhteesta käsin, jolloin tutkimukseni keskiöön nousevat asenneilmaisimet ja itsemaininnan keinot.
Ne lukeutuvat keinoihin, joilla kirjoittaja voi osoittaa läsnäolonsa tekstissään ja samalla välittää
asennoitumistaan myös tekstin vastaanottajalle. Analysoidessani itsemaininnan keinoja keskityn
aineistoni persoonaviittauksiin, joita ovat yksikön ja monikon ensimmäisen persoonan
persoonapronominit, persoonapäätteet ja possessiivisuffiksit sekä passiivi ja nollapersoona. Asetan
edellä mainitut konstruktiot persoonaviittausjatkumolle, jonka avulla voidaan tarkastella, kuinka
eksplisiittisesti konstruktio ilmaisee kirjoittajan asennoitumista. Asenneilmaisimien analyysissa
keskityn aineistoni modaalisiin ilmauksiin, joihin lukeutuu modaaliset verbit, adverbit ja partikkelit
sekä adjektiivit. Tarkastelen modaalisia ilmauksia välttämättömyys-mahdollisuusjatkumon avulla,
mikä ilmaisee, kuinka velvoittavaa konstruktion ilmaisema asiantila on.
Tutkimusaineistoni koostuu humanistisen ja luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan pro
gradu -tutkielmista, jotka ovat osa Turun yliopistossa kerättyä Akateeminen suomi -korpusta (LAS1).
Tutkimusmenetelmäni on korpuspohjainen. Tutkimukseni edustaa sekä kvantitatiivista että
kvalitatiivista menetelmää. Vertailen tiedekuntia keskenään tarkastelemieni konstruktioiden
suhteellisten frekvenssien avulla. Nostan tutkimuksessani esille 4–5 tyypillisintä esiintymää kustakin
persoonaviittauskonstruktiosta. Modaalisten ilmausten osalta tarkastelen esiintymiä, joiden
frekvenssierot tiedekunnittain ovat huomattavia. Lisäksi tarkastelen tilastollisen analyysin avulla
tiedekuntien välisten erojen merkitsevyyttä.
Tutkimukseni osoittaa, että humanistisen tiedekunnan pro gradu -tutkielmissa käytetään
enemmän suoria henkilöviittauksia kirjoittajan asennoitumisen ilmaisemissa kuin luonnontieteiden ja
tekniikan tiedekunnassa. Sen sijaan epäsuoria henkilöviittauksia eli passiivia ja nollapersoonaa
esiintyy enemmän kyseisessä käyttökontekstissa luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan pro gradu
-tutkielmissa. Huomionarvoista kuitenkin on, että epäsuoria henkilöviittauksia käytetään
molemmissa tiedekunnissa enemmän kuin suoria henkilöviittauksia. Asenneilmaisimista modaaliset
verbit ovat molemmissa tiedekunnissa eniten käytettyjä modaalisia ilmauksia. Tiedekuntakohtaisessa
vertailussa modaalisia verbejä ja adjektiiveja käytetään enemmän luonnontieteiden ja tekniikan
tiedekunnan tutkielmissa. Sen sijaan modaalisia adverbeja ja partikkeleita käytetään enemmän
asenneilmaisimina humanistisen tiedekunnan tutkielmissa. Molemmissa tiedekunnissa on yleisempää
ilmaista mahdollisuutta kuin välttämättömyyttä asenneilmaisimien avulla.
Saamieni tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että tiedekuntakohtaisiin eroihin
vaikuttaa osittain tiedekunnan sisäiset käytännöt ja akateemisen diskurssin juurtuneet konventiot.
Molempien tiedekuntien pro gradu -tutkielmien kirjoittajat noudattavatkin pääsääntöisesti
asennoitumisen ilmaisemisessa akateemisen diskurssin ja oman tiedeyhteisönsä konventioita
tarkasteltujen konstruktioiden osalta. Tutkimukseni tulokset osoittavat myös, että kirjoittajan
asennoituminen on merkittävä osa tieteellistä diskurssia ja sen konventioita.