Urbaani (mieli)kuvitus : katutaide, leikkivä kaupunki ja tilan dialektiikka

Abstract

Tutkielmani tarjoaa teospainotteisen näkökulman katutaiteen paikkasidonnaisuuteen. Sen tavoitteena on hahmottaa katutaideteokset osana urbaanin tilan dynaamisia prosesseja – tilallisesti jäsentyneenä ja tilaa jäsentävänä entiteettinä. Tutkielma rakentuu kolmen teoksen ympärille. Ne ovat New York Street Advertising Takeover (Jordan Seiler/PublicAdCampaign, New York, 2009), The Curious Frontier of Red (Mobstr, Lontoo, 2015) ja Pastorale (Levalet, Pariisi, 2015). Tilan dialektiikka toimii analyysien teoreettisena kehyksenä. Se on tapa hahmottaa tila objektien, subjektien ja ideoiden historiallisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuvana vuorovaikutuksena. Tutkielman teoreettinen näkökulma ammentaa Henri Lefebvren, Walter Benjaminin ja situationistien, kuten Guy Debordin ja Michel de Certeaun, kaupunkia ja urbaania arkea käsittelevistä kirjoituksista. Heidän teksteissään urbaani tila hahmottuu sekä ideologisena sosiaalisen hallinnan muotona että valtaa pakenevana mahdollisuuksien ja uusien merkitysten tilana. Yhteiskunnalliset valtasuhteet, yhteisölliset arvot ja sosiaaliset merkitykset määrittävät sitä mitä tiloissa ja tiloilla on mahdollista tehdä tai mikä suljetaan niiden ulkopuolelle. Ne määrittävät kuinka tilaa ja sen objekteja merkityksellistetään. Lefebvrelle, Benjaminille ja situationisteille leikki on keskeinen retorinen vaste normatiiviselle urbaanille tilalle. Erilaiset leikilliset käytännöt syntyvät usein dialektisena kritiikkinä vallitseville olosuhteille. Tilojen mielikuvituksellinen käyttö on keino paljastaa, kyseenalaistaa ja purkaa niiden kautta tuotettuja valtarakenteita. Tutkielmassani leikin kategoria luonnehtii tapaa, jolla katutaideteokset asettuvat osaksi tilan dialektisia prosesseja. Teosten leikilliset tilassa olemisen tavat ovat samanaikaisesti tilallisten prosessien tuote, vastalause niille ja niiden tuottaja. Leikki luonnehtii vastakarvaisia tapoja, joilla tilaa ja sen objekteja havaitaan ja lähestytään sekä tapoja astua tilallisen organisaaton ulkopuolelle ja tuottaa kriittisiä mahdollisuuksia. Tilan ja leikin näkökulmasta moni katutaiteen keskeinen problematiikka – kuten laittomuus – kulminoituu vaihtoarvon kautta määrittyvän välineellisen tilan ja käyttöarvon kautta määrittyvän ei-välineellisen tilan ristiriitaan. Katutaideteokset tuottavat leikillisillä käytännöillään uudenlaisia näkökulmia tilaan ja sen kautta jäsennettyyn arkeen. Ne palautavat leikin, käyttöarvon ja lahjan talouden julkiseen vaihtoon. Katutaideteosten vastakohtaisuus välineelliselle tilalle ja sen kautta kommunikoiduille arvoille, mahdollistaa tilan rutiineista, rajoitteista ja arjen sosiaalisesta toisintamisesta vapauttavan kokemuksen. Ne tuottavat vaihtoehtoisia kokemisen ja havaitsemisen mahdollisuuksia, joiden myötä olemassaolevan tilan kriittinen tarkastelu tulee mahdolliseksi.