Katsaus kestävän kehityksen tavoitteisiin syväekologian viitekehyksestä käsin tarkasteltuna

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee kestävän kehityksen tavoitteita norjalaisfilosofi Arne Næssin syväekologiasta käsin tarkasteltuna. Tutkielmassa tarkastelen syväekologian soveltamisen mahdollisuuksia osana kestävän tulevaisuuden turvaamisessa. Syväekologian keskiössä on luonnon itseisarvon tunnustaminen ja metafyysinen biosfäärinen vuorovaikutussuhteiden verkko, jonka avulla syväekologia hahmottaa maailmaa. Syväekologia painottaa biosfääristä egalitarismia, jonka mukaan lajeilla on tasavertainen oikeus elämään ja kukoistukseen. Tutkielmassani tarkastelen syväekologian näkökulmasta politiikan ohjenuoran, kestävän kehityksen ihmiskeskeistä painotusta, jonka syväekologia kyseenalaistaa. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan kehitystä, jonka on määrä turvata nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvään elämään samalla säilyttäen maapallon ekologisen kantokyvyn. Yksi kestävän kehityksen tavoitteista on talouskasvun ylläpitäminen, jonka Næss esitti sotivan ekologisesti kestävän tulevaisuuden turvaamisen kanssa. Tutkielmassani ehdotan talouskasvun ihanteesta luopumista vedoten vihreän talouskasvun hatariin ja vähäisiin tutkimustuloksiin, joiden varaan ilmastonmuutoksen hillitseminen on asetettu. Vihreällä kasvulla, joka voidaan rinnastaa kestäväksi talouskasvuksi, viitataan resurssitehokkaaseen ja vähähiiliseen kasvuun. Tutkimukset osoittavat, ettei vihreän kasvun tavoittelema talouskasvun ylläpitäminen ja resurssien käytön vähentäminen samanaikaisesti eli absoluuttinen irtikytkentä, ole tavoiteltavaa. Liiallinen toiveikkuus irtikytkennän mahdollisuuteen sotii kestävän kehityksen varovaisuusperiaatetta vastaan. Varovaisuusperiaatteen mukaan ympäristön tilan heikentyessä toimiin on välittömästi ryhdyttävä eikä tilanteessa voi vedota tieteellisen näytön puutteeseen. Syväekologian soveltaminen edellyttää vastoin vallitsevaa kasvun ihannetta, talouskasvun tavoittelusta luopumista. Esitän, että syväekologian soveltaminen voi edistää muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Johtopäätelmäni on, että syväekologian sovellusarvo kiteytyy parhaiten biosfäärisen verkon, verkottuneen maailmankatsomuksen tuomiin etuihin. Verkottuneen maailman ymmärrys lisää yleistä toiveikkuutta siitä, että kestävä tulevaisuus on mahdollista rakentaa. Verkottuneessa maailmassa yksilöt ymmärtävät erottamattoman yhteytensä luontoon, mikä kulminoituu vastuun ottamiseen. Verkottuneessa maailmassa ihmiset todennäköisemmin kohtelevat muita eliöitä itseisarvoisina, mikä vähentää ihmislajin dominoivaa suhdetta muuhun luontoon.