Unionioikeuden askelmerkit verotuksellisten hybridien sääntelyyn sisämarkkinoilla

Abstract

Eurooppavero-oikeuden alaan lukeutuva tutkielma tarkastelee OECD:n ja Euroopan unionin piirissä kehitettyjä rajoitussääntöjä, joilla pyritään neutraloimaan eri lainkäyttöalueiden oikeus- ja verojärjestelmien eroavuuksista johtuvaa verotuksellista epäsymmetriaa. Kirjoitelmassa kuvataan keskeiset tavat hyödyntää hybridijärjestelyinä tunnettuja sekamuotoisia instrumentteja ja toimintamuotoja kansainvälisessä voitonsiirrossa, minkä jälkeen BEPS-hankkeessa muotoiltuja hybriditoimenpidesuosituksia ja niihin perustuvaa EU-normitusta analysoidaan unionioikeuden ominaispiirteiden valossa. Tutkimus on luonteeltaan lainopillinen. Keskeisimpinä oikeuslähteinä on käytetty OECD:n hankeraportteja, emo–tytäryhtiö- sekä niin sanottua veronkierron vastaista ja ATAD II -direktiiviä valmisteluasiakirjoineen, EU:n veronkiertotematiikkaan liittyvää laajaa virallisaineistoa sekä EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Unionikontekstissa neutralointitoimet voivat määrittyä ongelmallisiksi varsinkin verrannollisuus- ja syrjintäanalyysin, sisämarkkinoille muodostuvien uusien veroesteiden ja linkityssääntöjen perusteella. Tutkielman kirjoittamishetkellä hybridisääntely on kansallisen täytäntöönpanon vaiheessa. Käsillä oleva kirjoitelma vastaa osaltaan tähän EU-oikeuden mukaisuutta koskevaan teoreettiseen ja käytännölliseen tiedonintressiin, jota jäsenvaltioiden mahdollisesti kirjavat implementointitavat, EU-tuomioistuimen tulevan tulkintakäytännön ennakointi ja hybridivaikutusten torjunnan jatkuva kehitystyö edelleen voimistavat.