Tappioiden siirtyminen sulautumisessa

Abstract

Tutkielmani aiheena on tappioiden siirtyminen sulautumisessa. Yritystoiminnan harjoittamisen osakeyhtiömuodossa tarkoituksena on lähtökohtaisesti voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Yritystoiminnassa voi kuitenkin syntyä tappioita, jotka huonoimmassa tapauksessa on vahvistettu konsernin tai ulkopuolisen yhtiön verotuksessa.

Käsittelen työssäni ensin yleisesti sulautumista sekä verotuksellisia tappioita. Sulautuminen voi tapahtua eri tavoilla ja osakeyhtiölaki mahdollistaa useampia sulautumistyyppejä kuin verotuksellisesti tehokkaasti on usein järkevää. Elinkeinotulon verotuksesta annetun lain mukaan tietyissä tilanteissa ei noudateta jatkuvuusperiaatetta. Tämän seurauksena sulautuvan yhtiön tappiotkaan eivät siirry vastaanottavalle yhtiölle.

Toinen merkittävä kysymys työssäni on se, millä tavoin nykyinen tappiontasausjärjestelmä haittaa tai jopa estää liiketaloudellisesti perusteltuja sulautumisia. Keskeisiä tapoja, joilla tällaiset sulautumiset voivat estyä on Verohallinnon tappioiden poikkeuslupajärjestelmä sekä veronkiertoa koskevat säännökset. Työssäni on esitelty myös rajat ylittävien sulautumisten vaikutusta kotimaiseen tappiontasausjärjestelmään.

Tutkielmani on pääasiassa lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkielmassani on myös piirteitä ongelmalähtöisestä sekä de lege ferenda –metodeista. Keskeisiä käytettyjä lähteitä työssäni ovat olleet lainsäädännön lisäksi keskeinen aihetta käsittelevä oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntö.

Tutkielmani osoittaa, ettei täydellistä verolainsäädäntöä ole helppoa luoda, mikäli samanaikaisesti halutaan saavuttaa kahteen suuntaan vetäviä tavoitteita. Keskeinen loppupäätelmä työssäni on, että epäterveitä sulautumisia, joissa tappiot muodostuvat selkeästi kauppatavaraksi tulee jatkossakin estää. Kuitenkin todellisten liiketaloudellisten perusteiden mukaisesti tehtyjä sulautumisia ja tappioiden siirtymistä niissä ei tulisi liian voimakkaan lainsäädön avulla estää.