Ekologiset kompensaatiot keinona hillitä luontokatoa tiivistyvissä kunnissa

dc.contributor.authorLiljavirta, Elina
dc.contributor.departmentfi=Biologian laitos|en=Department of Biology|
dc.contributor.facultyfi=Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Science|
dc.contributor.studysubjectfi=Ympäristötiede|en=Environmental Science|
dc.date.accessioned2025-08-07T21:30:19Z
dc.date.available2025-08-07T21:30:19Z
dc.date.issued2025-07-31
dc.description.abstractKaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tiivistyminen ja laajentuminen reuna-alueille heikentää kaupunkien viheralueita ja ympäröiviä luontoalueita sekä kaupunkiluonnon kunnan jäsenille tuottamia ekosysteemipalveluita. Maankäytön muutoksilta ei kuitenkaan voida välttyä kasvavissa ja kehittyvissä kunnissa. Kuntien maankäyttöön kohdistuu keskenään ristiriitaisia tarpeita, kun samanaikaisesti pyritään yhteensovittamaan kasvupaineet sekä turvaamaan luonnonarvojen säilyminen. Luonnonsuojelulain (9/2023) 11 lukuun uutena menettelynä lisätyt vapaaehtoiset ekologiset kompensaatiot ovat laajentaneet kuntien saatavilla olevaa luonnonsuojelun keinovalikoimaa. Kompensaatiot mahdollistavat kunnalle uudenlaisen tavan puuttua tiivistyvän kaupunkirakenteen aiheuttamiin luontoheikennyksiin sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun toteuttamiseen. Ekologisessa kompensaatiossa hankkeen aiheuttama heikennys hyvitetään toisaalla siten, että lopputuloksena on vähintään luonnon kokonaisheikentymättömyys. Menettelyn vapaaehtoisuudesta seuraa, että kunnilla ei ole velvoitetta toteuttaa kompensaatioita tai edistää niiden laajempaa käyttöönottoa. Kunnat voivat toteuttaa ekologisia kompensaatioita alueellaan sekä halutessaan ohjata tästä aiheutuvat kustannukset heikennyksen aiheuttajalle joko kaavoituksen tai erilaisten maankäytön sopimusten keinoin. Ekologiset kompensaatiot eivät kuitenkaan ole ratkaisu kaikkeen luonnonarvoja heikentävään toimintaan. Heikennysten hyvitykset eivät ota huomioon esimerkiksi alueiden paikkasidonnaisia arvoja. Uudenlaisena menettelynä kompensaatioprosessia ja sen käyttöönottoa rasittavat vielä monenlaiset haasteet. Tutkielmassa selvitetään, miten ekologisilla kompensaatioilla voidaan puuttua maankäytön muutoksista aiheutuviin luontoheikennyksiin ja miten kompensaatiot asettuvat kunnissa osaksi lieventämishierarkiaa sekä arvioidaan kuntien keinoja ottaa kompensaatiot käyttöön. Tutkielmassa käydään läpi myös tekijöitä, jotka voivat edesauttaa kompensaatioiden käyttöönottoa sekä tunnistetaan tähän liittyviä haasteita.
dc.format.extent30
dc.identifier.olddbid199695
dc.identifier.oldhandle10024/182723
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/2977
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2025080781458
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightssuljettu
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/182723
dc.subjectekologinen kompensaatio, kaupunkiluonto, luonnon monimuotoisuus
dc.titleEkologiset kompensaatiot keinona hillitä luontokatoa tiivistyvissä kunnissa
dc.type.ontasotfi=Kandidaatintutkielma|en=Bachelor's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Liljavirta_Elina_opinnayte.pdf
Size:
446.31 KB
Format:
Adobe Portable Document Format