Vaieta vai viihteellistää? Julkisuudenhenkilön itsemurhan käsittely Iltalehden ja Ilta-Sanomien verkkosivustoilla. Tapaus Chester Bennington.

Abstract

TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta TERIÖ, HANNA: Vaieta vai viihteellistää? Julkisuudenhenkilön itsemurhan käsittely Iltalehden ja Ilta-Sanomien verkkosivustoilla. Tapaus Chester Bennington. Pro gradu -tutkielma, 89 s., 4 liites. Mediatutkimus Toukokuu 2018

Tutkielmani käsittelee iltapäivälehdistön verkkosivujen uutisoinnin sisältöä julkisuudenhenkilön itsemurhakuolemaan liittyen. Tutkimusmetodina on lähiluku. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus Linkin Park -yhtyeen laulaja Chester Benningtonin (k. 20.7.2017) itsemurhaa käsittelevistä verkkouutisista aikavälillä 20.7.–20.11.2017. Hyödynnän tutkielmassani myös kvantitatiivisia piirteitä eritellessäni kokonaisuutisointia suomalaisessa verkkojournalismissa. Varsinainen analyysiaineistoni koostuu Iltalehden (n=19) ja Ilta-Sanomien (n=16) verkkouutisista.

Keskeinen hypoteesini on, että internetin nopeus ja uutiskilpailu aiheuttavat iltapäivälehdistön verkkouutisointiin ristiriitoja eettisesti ongelmallisista aiheista uutisoitaessa, mikä näkyy esimerkiksi puutteellisena taustoituksena. Kiirediskurssi ei kuitenkaan riitä yksistään selittämään uutisoinnin laadullisia ja eettisiä ongelmia.

Toimittajat itse vierastavat ulkoa tulevia ohjeistuksia itsemurhien uutisoinnissa, vaikka tutkimustietoon pohjautuvat ohjeistukset voisivat ennaltaehkäistä itsemurhien jäljittelyilmiötä. Myös median tunteellistuminen on paljon esillä mediakritiikissä, mutta tutkielmassani problematisoin aiheen ongelmallisuutta. Esitän tutkimusteorian valossa, että mediatekstit ovat olleet tunteellisia jo pitkään, eikä tämä kehityskulku ole itsessään negatiivinen.

Tutkielmassani havaitsin, kuinka 2010-luvun verkkojournalismissa korostuvat sosiaalisen median sisällöistä nousevat uutisaiheet. Nimitän tätä kehitystä somejournalismiksi. Lisäksi julkisuudenhenkilön kuolema myös ritualisoidaan mediateksteissä esimerkiksi muistelupuheen keinoin. Toisaalta itsemurhaa ei aineistossani käsitellä juuri lainkaan yhteiskunnallisena ilmiönä, mikä herättää kysymyksiä journalismin tehtävästä ja julkisen ja yksityisen suhteesta.

Tutkielmani keskeisenä löydöksenä on myös, että Benningtonin itsemurhakuolema nousi otsikoihin, koska se toimii sukupolvikokemuksena sukupolvi Y:lle ja symboloi siirtymää nuoruudesta kohti aikuisuutta. Näin ollen Benningtonin itsemurhan käsittely täyttää ylimääräiset uutiskriteerit nuorten aikuisten journalistien oman kiinnostuksen pohjalta. Analyysini pohjalta voidaan todeta toimittajien käsittelevän myös mahdollista omaa tai oletetun lukijan aikuistumista Benningtonin itsemurhasta uutisoidessaan sen lisäksi, että kuolema on aiheena myyvä.

Nopeasti kehittyvästä verkkojournalismista tarvitaan lisätutkimusta. Koska mediamurros on yhä kesken, tutkimuksen ajoittaminen asettaa haasteita tutkijoille, sillä erityisesti tuotantolähtöisessä tutkimuksessa on vaikea tehdä yleistyksiä alati muuttuvasta ajasta. Myös tutkimusta verkkomediateksteistä ilman mediamurrosdiskurssia tarvitaan.