Lapsiriitojen sovittelukeinot tuomioistuimessa ja tuomioistuimen ulkopuolella

Abstract

Tutkielman aiheena on lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden sovittelu. Huoltolaissa on tuotu esiin ajatus sovinnollisen ratkaisun ensisijaisuudesta. Sovinnollisen ratkaisun on katsottu olevan lapsen edun mukainen, koska tällöin lapsi välttyy vanhempien keskinäisiltä riidoilta ja vanhemmat säilyttävät kykynsä toimia vanhempina yhdessä. Tutkielman tavoitteena on esitellä ja arvioida vanhempien käytettävissä olevia sovittelukeinoja suhteessa oikeudenkäyntiin. Lisäksi tavoitteena on pohtia sovittelun hyvien ja huonojen puolien avulla, onko sovittelu oikeudenkäyntiä parempi vaihtoehto. Tutkielmassa hyödynnetään pääosin lainopillisia metodeja, mutta myös empiirisesti tuotettua tilastotietoa aiheesta.

Vanhemmilla on käytettävissään lukuisia sovittelukeinoja niin tuomioistuimen ulkopuolella kuin tuomioistuimessakin. Tuomioistuimen ulkopuolisissa keinoissa korostuu sosiaalitoimen rooli. Yksimieliset vanhemmat voivat vahvistaa lapsen edun mukaisen sopimuksen lastenvalvojalla. Vanhemmat voivat myös hyödyntää perheasioiden sovittelua. Riitaisat vanhemmat voivat saavuttaa sovinnollisen ratkaisun vielä tuomioistuimessakin, sillä tuomari on velvollinen edistämään asian ratkaisemista sovinnollisesti. Vanhemmilla on käytettävissään myös erillinen asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu. Ongelmia kuitenkin aiheuttaa näiden sovittelukeinojen hajaantuneisuus, päällekkäisyys ja vanhempien tietämättömyys. Ongelmat on osittain jo huomioitu esimerkiksi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa.

Useissa tapauksissa sovittelun voidaan katsoa olevan oikeudenkäyntiä parempi vaihtoehto, koska sovittelu on oikeudenkäyntiä nopeampaa, halvempaa ja joustavampaa. Sovittelussa voidaan käsitellä osapuolten vaatimusten lisäksi riidan taustasyitä ja muita osapuolten väleihin vaikuttavia ristiriitoja. Vanhemmat myös sitoutuvat itse tekemäänsä ratkaisuun paremmin kuin tuomioon, joten sovittelulla saavutetaan pysyvämpiä ratkaisuja. Sovittelun paremmuutta suhteessa oikeudenkäyntiin ei voida kuitenkaan yleistää, koska sovittelu ei sovellu kaikkiin tapauksiin. Esimerkiksi mikäli vanhemmat ovat epätasavertaisessa asemassa tai vanhempien näkemykset ovat lukkiutuneet, ei edellytyksiä sovinnolle useinkaan ole. Arviointi on aina tapauskohtaista.