Käytännön viisauden kehittyminen aistillisen tiedon ja kehollisen oppimisen kautta

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee phrónēsiksen, käytännön viisauden, aistillisen tiedon ja käytännön oppimisen kautta. Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta tutkielma yhdistää esteettisen filosofian, fenomenologian ja oppimisen teorioita, korostaen kehon ja aistien merkitystä tiedon omaksumisessa ja ammattitaidon kehittämisessä. Aistillisen tiedon ymmärretään olevan subjektiivista ja intersubjektiivista, sidoksissa hiljaiseen tietoon ja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Kehollista oppimista tarkastellaan käytännön oppimisen prosessissa, jossa tieto syntyy kokemuksen, reflektion, käsitteellistämisen ja kokeilun oppimisprosessissa. Tämä subjektiivinen tieto yhdistyy organisaatiokulttuuriin ja käytäntöihin, liittyen osaksi organisaation tietoa, joka siirtyy organisaatiossa eteenpäin sosiaalisessa prosessissa sekä eksplisiittisenä että hiljaisena tietona. Empiiriset tutkimukset tuovat esille kehollisen oppimisen monimutkaisuuden ja sen merkityksen organisaatioissa. Ne myös osoittavat, kuinka kehollisuus vaikuttaa ammattietiikkaan, päätöksentekoon ja käytännön viisauteen, auttaen yksilöitä sopeutumaan työympäristön haasteisiin ja tukemaan organisaation tavoitteita. Organisaatiokulttuuri, joka laiminlyö aistillisuuden, voi johtaa dehumanisoivaan keholliseen kokemukseen. Käytännön oppimisella ja refleksiivisyydellä on suuri merkitys käytännön viisauden, ammattitaidon ja vastuullisuuden kehittämisessä. Aistillisuuden ja kehollisen oppimisen huomioiminen formaaleissa koulutuksissa ja organisaatioissa voi edistää paitsi yksilöllistä kasvua myös yhteisön ja organisaation kehittymistä, tukien eettistä päätöksentekoa ja kestävää toimintaa.