Perhe-elämä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan

Abstract

Tutkielman kohteena on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan perhe-elämä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perhe-elämän soveltamispiiriä on tulkittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tutkielmassa tarkastellaan millaiset perhesuhteet muodostavat perhe-elämää ja mitä elementtejä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan perhe-elämän olemassaoloa. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, onko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perhe-elämän tulkinta ja siihen vaikuttavien kriteerien hyödyntäminen johdonmukaista, sekä vaikuttaako tapauksen asiayhteys perhe-elämän tulkintaan. Tutkielman tärkein lähde on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö koskien perhe-elämää.

Perhe-elämää ei ole määritelty täsmällisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa. Tutkielmassa oikeuskäytäntöä systematisoidaan muun muassa perhesuhteen mukaan ja siten oikeuskäytännöstä tunnistetaan millaiset suhteet voivat muodostaa perhe-elämää 8 artiklan tarkoittamalla tavalla. Perhe-elämä sisältää esimerkiksi avioliitot, vakaat parisuhteet, lapsen ja vanhemman välisen suhteen ja joissain tapauksissa myös isovanhemmat tai tädit ja sedät voivat kuulua perhe-elämään. Kriteerit, joiden perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi perhe-elämän olemassaoloa vaihtelevat riippuen perhesuhteesta. Yleisesti voidaan todeta, että merkityksellistä on suhteen kesto ja yhdessä asuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin painottaa arvioinnissaan todellisia läheisiä suhteita, eikä niinkään biologista tai laillista suhdetta, vaikka nämäkin ovat tärkeitä elementtejä. Tutkielma osoittaa myös perhe-elämän tulkinnan ja sen soveltumispiirin muuttuneen yhteiskunnan muuttuessa.