”Meillä opetukseen suhtaudutaan hyvin hartaasti” - Vaatimukset ja voimavarat korkeakouluopettajan työssä

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa kartoitetaan korkeakouluopettajien työn vaatimuksia ja voimavaroja. Aihe on tällä hetkellä ajankohtainen, koska paineet korkeakouluopetuksessa ovat lisääntyneet esimerkiksi kasvaneiden opiskelijoiden sisäänottomäärien myötä.

Tutkimusaineistona käytettiin HowUTeach-hanketta varten kerättyä haastatteluaineistoa syksyltä 2019. Haastatellut ovat työskennelleet monipuolisissa opetustehtävissä kahdessa eri korkeakoulussa. Aineistoksi valikoitui viiden ammattikorkeakouluopettajan ja viiden yliopisto-opettajan haastattelut, sillä niistä löytyi vastauksia tutkimuskysymyksiin, joiden tarkoituksena oli kartoittaa voimavaroja ja vaatimuksia korkeakouluopettajan työssä.

Tutkimustulokset osoittivat, että ammattikorkeakouluopettajilla ja yliopisto-opettajilla on paljon voimavaroja työssään. Vaikka samankaltaisuuksia on useita, myös eroavaisuuksia löytyy esimerkiksi työympäristöä kuvatessa, suhtautumisessa pedagogiseen kouluttautumiseen ja opetuksen suunnittelussa. Yhteneväisyydet liittyvät etenkin opetuksen tavoitteellisuuteen, tukeen oman työyhteisön sisällä ja tunteisiin opetukseen liittyen. Omaa opetusta halutaan kehittää ja siitä saaduista onnistumisista sekä palautteesta iloitaan. Opetukseen liittyy laaja kirjo tunteita, mutta opettamista pidetään tärkeänä asiana työyhteisön sisällä.

Korkeakouluopettajien työn vaatimukset liittyvät etenkin resurssien puutteeseen. Tämä näkyy etenkin suurena määränä työtehtäviä, puutteena johdon ymmärryksessä työtä kohtaan sekä negatiivisina tunteina omaa opettajuutta kohtaan. Sekä ammattikorkeakouluopettajilla että yliopisto-opettajilla oli havaittavissa samankaltaisia ongelmia työssään, vaikka ne saattoivat ilmetä työn arjessa eri tavoin.

Tuloksia voisi hyödyntää opetusta suunniteltaessa ja kohdennettaessa korkeakouluissa. Opettajien kokemukset omasta työstään merkitsevät työhyvinvoinnin parantamisen näkökulmasta, jotta resursseja voitaisiin kohdentaa asianmukaisemmin. Etenkin korkeakouluhallinnossa tulisi huomioida, kuinka työntekijät voivat ja mitkä tekijät hyvinvointiin vaikuttavat.