Kotitalousoppaat vallan välineinä : Sukupuoliroolien ja statuksen rakentuminen 1800-luvun lopun brittiläisessä Intiassa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin brittiläisen Intian kotitalousoppaita. Kysyn, miten kotitalousoppaita käytettiin kolonialistisen vallan välineinä. Tutkin tätä sukupuoliroolien ja statuksen kautta. Analysoin, millä tavalla nämä oppaat rakensivat ja vahvistivat erilaisia ja eriarvoisia sukupuolirooleja niiden kirjoittajille, lukijoille sekä paikallisille ihmisille. Brittiläisessä Intiassa julkaistiin paljon keittokirjoja ja kotitalousoppaita, joiden tarkoituksena oli opastaa uuteen siirtomaahan muuttavia englantilaisia kotitalouden pyörittämisessä, mutta ne myös loivat ja vahvistivat erilaisia luokka-, rotu,- ja sukupuolirajoja. Liitän sukupuoliroolit statukseen ja sosiaaliseen asemaan ja tarkoituksenani on selvittää, oliko sukupuolirooli näiden oppaiden kirjoittajille välttämättä kaikkein määrittävin tekijä. Tutkin näitä seikkoja niin palvelijoiden johtamisen, järkevän taloudenhoidon ja oppaissa esiintyvien ruokatapojenkin kautta.

Alkuperäislähteinäni on kolme brittiläisessä Intiassa 1878–1890 julkaistua kotitalousopasta. Tutkimukseni on osa jälkikolonialistista historiantutkimusta ja yhtenä tutkimusmenetelmänäni on jälkikoloniaalinen tutkimusote. Se on alun perin liitetty palestiinalaisamerikkalaisen Edward W. Saidin Orientalismi-teokseen. Jälkikoloniaalisen tutkimusotteen tarkoituksena on kyseenalaistaa länsimaisen historian tuottamia totuuksia ja tuoda kolonisoitujen ääntä kuuluviin. Kolonisoitujen äänenä toimii tässä tutkimuksessa intialaisen palvelijan kirjoittama keittokirja. Se on julkaistu samoihin aikoihin muiden alkuperäislähteideni kanssa ja lasken sen kuuluvaksi alkuperäislähteekseni. Käytän teosta aikalaiskirjallisuuden kaltaisesti tukemaan muita lähteitäni. Lisäksi tutkimukseni kuuluu sukupuolihistorian ja ruuan historiantutkimuksen kentille. Käytän muina tutkimusmetodeinani kulttuurihistoriallisia menetelmiä, kuten kontekstointia, sisäistä lähdekritiikkiä sekä diskurssianalyysia.

Tutkimustulokseni on, että status oli näiden oppaiden kirjoittajille vähintään yhtä tärkeä tekijä kuin sukupuoliroolit. Oppaissa rakennettiin erilaisia ja eriarvoisia sukupuolirooleja, jotka olivat liitoksissa etnisyyteen, mutta nämä roolit olivat osa statusta. Status oli keskeistä, sillä näiden oppaiden tarkoitus oli opettaa niin brittiläisen Intian uusia tulokkaita kuin myös alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia uuteen vallanpitäjän asemaan. Tätä statusta rakennettiin luomalla eriarvoisia sukupuolirooleja sekä neuvomalla oppaiden lukijoita niin paikallisten johtamisessa, käyttäytymisessä kuin ruokatavoissakin, jotka erottivat englantilaiset intialaisista. Historiantutkija saattaa siis tällaisia oppaita vilkaisemalla ajatella, että niiden keskeinen sisältö liittyi sukupuolirooleihin, mutta tärkeämpää oli hyväksyttävän vallanpitäjän statuksen luominen, joka mahdollisti kolonialistisen vallan.