Piotroskin F-scoren hyödyntäminen arvosijoittamisstrategiana Helsingin pörssissä : tarkastelua aikavälillä 2011–2016

Abstract

Arvosijoittaminen perustuu sijoittamiseen aliarvostettuun yritykseen ja lähtökohtana on poimia sijoitusportfolioon sellaisten yritysten osakkeita, joiden todellinen arvo on markkinahintaa korkeampi. Aikaisempien tutkimuksien mukaan arvosijoittaminen tuottaa korkeampia tuottoja kuin kasvusijoittaminen ja sen menestys perustuu siihen, että vain pieni osa sijoituksista menestyy markkinoilla hyvin.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, 1. onko Piotroskin F-score toimiva sijoitustrategia Suomen osakemarkkinoilla, 2. mikä on F-score-menetelmää käyttäen tuottavin osakkeiden pitoaika portfolioiden keskiarvo- ja kumulatiivisia tuottoja vertailtaessa ja 3. mikä merkitys riskillä on tuottoon.

Tutkimuskohteena on Helsingin pörssi reunamarkkina-alueena, sillä Piotroskin F-score-menetelmän on todettu toimivan parhaiten reunamarkkinoilla. Tutkimusaika on 1.1.2011–31.12.2016, sillä tuolla aikavälillä saadaan tutkittua mittareiden toimivuutta eri taloudellisten suhdanteiden aikana. Aineisto, Suomen pörssilistattujen osakkeiden tunnusluvut, on kerätty valmiista tietokannasta Helsingin pörssin internetsivulta. Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden määrä oli 129 tutkimusajankohtana. Datan käsittelyyn ja analysointiin on käytetty Microsoft Excel 2016 for Mac OS X -taulukkolaskentaohjelmaa.

Tulokset osoittavat, että Piotroskin F-score on toimiva työkalu Helsingin pörssissä. Lähtökohtaisesti Piotroskin F-score toimii hyvin markkinoilla, jotka ovat hieman tehottomia. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimusajankohtana Helsingin pörssi ei ole täyttänyt tehokkaiden markkinoiden hypoteesin ehtoja, sillä tutkimustulokset osoittavat, että historiallisilla tilinpäätöstiedoilla on voitu saavuttaa merkittäviä tuottoja.

Tulosten mukaan yhden vuoden sijoitusstrategia voitti tuotoissa kolmen ja kuuden vuoden pitoajat. Mitä useammin sijoitukset allokoitiin sijoitussalkussa, sitä paremmat tuotot strategialla oli.

Tämän tutkielman tuloksien mukaan oletus riskistä suhteessa tuottoon piti vain osittain paikkansa, sillä volateettiä mittaamalla yhden vuoden pitoaika sai pienemmän volatiliteetin kuin kolmen vuoden aika, vaikka yhden vuoden keskiarvo- ja kumulatiiviset tuotot olivat suuremmat.

Tutkimuksessa tuli esille kaksi merkittävää uutta tutkimustulosta. Yhden vuoden pitoajan volatiliteetti oli pienempi kuin kolmen vuoden, vaikka yhden vuoden pitoaika tuotti paremmin. Oletus riskin kasvamisesta tuottojen mukaan ei siis pitänyt täysin paikkaansa. Toiseksi, kolmen vuoden strategian keskiarvotuotot kuuden vuoden tarkastelujaksolla olivat korkeampia kuin OMXH25-indeksi.