Hiilen hinnoittelu päästöjen vähentämiskeinona

Abstract

Ilmastonmuutos on yksi aikamme merkittävimmistä yhteiskunnallisista haasteista. Taloustieteessä sitä tarkastellaan erityisesti päästöjen aiheuttamana negatiivisena ulkoisvaikutuksena. Koska markkinat eivät itsessään huomioi ilmastonmuutoksen aiheuttamia kustannuksia, päästöjen vähentäminen edellyttää julkisia ohjauskeinoja. Tämän kandidaatintutkielman taustatutkielman aiheena on hiilen hinnoittelu ilmastopolitiikan välineenä, erityisesti hiiliveron ja päästökaupan muodossa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin hiilen hinnoittelu on ollut tehokas keino kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja kuinka hyvin se onnistuu sisäistämään päästöjen yhteiskunnalliset kustannukset osaksi taloudellista päätöksentekoa.

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu taloustieteellisestä teoriakirjallisuudesta sekä empiirisistä tutkimuksista hiilen hinnoittelun vaikutuksista globaalisti. Teoreettinen tarkastelu perustuu ulkoisvaikutusteoriaan ja julkishyödykkeiden taloustieteeseen, minkä lisäksi tuodaan esille ilmastonmuutoksen keskeisiä haasteita 2020-luvulla. Hiilen hinnoittelu nähdään taloustieteilijöiden keskuudessa parhaana keinona sisäistää päästöjen aiheuttamat kustannukset toimijoille, mutta sekä hiiliveroon että päästökauppaan liittyy haasteita. Oikea instrumenttivalinta ei siten ole yksiselitteinen. Tulokset osoittavat, että hiilen hinnoittelu on yhteydessä tilastollisesti merkitseviin päästövähennyksiin, mutta ne ovat kuitenkin usein maltillisia. Lisäksi ne eivät ole ohjanneet investointeja ja innovaatiota puhtaisiin teknologioihin vastoin teorian oletuksia, vaan tuet ovat avainasemassa teknologiasiirtymässä. Usein hiilen hinnat jäävät myös selvästi alle sen tason, joka vastaisi päästöjen todellisia yhteiskunnallisia kustannuksia.

Hiilen hinnoittelu nykyisessä kattavuudessaan ja institutionaalisessa ympäristössään ei riitä hillitsemään ilmastonmuutosta Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Sillä on kuitenkin keskeinen rooli ilmastopolitiikassa, sillä se tekee päästöjen aiheuttamat kustannukset näkyviksi ja ohjaa taloudellista toimintaa kustannustehokkaampiin päästövähennyksiin. Tehokas ilmastopolitiikka edellyttää hiilen hinnoittelun yhdistämistä muihin ohjauskeinoihin, kuten sääntelyyn, teknologiatukiin ja kansainväliseen yhteistyöhön sekä koordinaatioon. Laajemmin tarkasteltuna pitää myös pohtia, miten ympäristön arvo ymmärretään ja huomioidaan taloudellisessa päätöksenteossa, jos ilmastonmuutoksen hillintä halutaan ottaa vakavasti.