LUOTTAMUKSENSUOJA OSANA OIKEUSTURVAA HALLINTOASIOISSA : Erityisesti verotusmenettelyn näkökulmasta

Abstract

Hallinnon asiakkaan luottamuksella viranomaistoiminnan johdonmukaisuuteen, päätösten pysyvyyteen ja oman toimintansa ennakolliseen suunnittelemiseen on ensiarvoisen tärkeä merkitys käytännön elämässä, etenkin talouselämässä, jossa tehtyjen päätösten vaikutukset kohdistuvat pitkälle tulevaisuuteen. Yksi keskeinen taloudelliseen päätöksentekoon vaikuttava elementti on verotus. Se on keskeisessä asemassa taloudellisessa päätöksenteossa ja siten toiminnan ennustettavuuden kannalta on tärkeää, että veroviranomaisen päätöksentekoon ja ohjaukseen voi luottaa, eikä linjaa muuteta takautuvasti verovelvollisen vahingoksi.

Luottamuksensuojaan yleisenä periaatteena on Suomen hallinto-oikeudessa alettu kiinnittää huomiota vasta viimeisen kolmekymmenen vuoden aikana. Luottamuksensuoja on viimeistään hallintolain säätämisen jälkeen myös oikeuskirjallisuudessa tunnustettu sitovia oikeusvaikutuksia luovaksi, eli varsinaiseksi oikeusperiaatteeksi. Hallintolain lisäksi selvin esimerkki luottamuksensuojasta löytyy VML 26.2 §:stä, jonka mukaan muun muassa tulkinnanvaraisessa ja epäselvässä asiassa vilpittömässä mielessä toimineen verovelvollisen luottamusta suojataan. Lisäksi veroviranomaisen antamiin ohjeisiin on yleensä voitava luottaa.

Luottamuksensuoja on yksi hallinto-oikeudellisista oikeusperiaatteista ja verotuksessa sen vaikutus on ollut verolainsäädännön nopean muutoksen ja toisinaan merkittävienkin taloudellisten intressien vuoksi keskeistä. Hallintolaissa säännellään luottamuksensuojasta yleisellä tasolla ja siihen nähden verotusmenettelyyn liittyvä verotusmenettelylain 26.2 § on erityislaki, jota hallintolain sääntely täydentää.

Tutkielmassa käytetty metodi on lainopillinen, jolloin pyrkimyksenä on voimassa olevan oikeuden tulkinta ja systematisointi sekä riittävää institutionaalista tukea nauttivien oikeusperiaatteiden ja vastaavien muiden ratkaisustandardien tämän hetkisen merkityssisällön määrittäminen. Tutkielmassa siis analysoidaan luottamuksensuojan ilmentymistä yhtäältä lainsäädännössä ilmenevänä oikeusnormina ja toisaalta oikeusperiaatteena, jonka laajuus viime kädessä määrittyy sillä, miten sitä sovelletaan käytännön ratkaisutoiminnassa. Syvimmälle luottamuksensuojan tarkastelussa mennään verotusmenettelyyn liittyvänä sekä lainsäädännöllisenä normina että oikeusperiaatteena. Jossain määrin pyritään myös selvittämään, onko ja jos niin miten, luottamuksensuojaperiaate laajempi ja kattavampi kuin verotusmenettelylain luottamuksensuojaa koskeva säännös. Lisäksi tutkielmassa avataan verotusmenettelyn kulku pääpiirteissään, koska ilman sen tuntemusta niiden moninaisten luottamuksensuojaa edellyttävien tilanteiden syntyä ei voi hahmottaa.