Materiaalituntemus osana monimateriaalista käsityön opiskelua : 7. luokan oppilaiden aistinvaraisia kuvailuja materiaaleista ja niiden ominaisuuksista
9.81 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää 7. luokan oppilaiden näkemyksiä käsityön oppiaineessa käytettävistä materiaaleista ja niiden ominaisuuksista. Tutkimuksessa kerättiin tietoa siitä, millaisia ominaisuuksia oppilaat liittävät eri materiaaleihin sekä kuinka tarkasti he pystyvät nimeämään käsityön opetuksessa käytettäviä materiaaleja. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla oppilaita heidän tehdessä materiaalien tunnistuskoetta. Tunnistuskokeessa oppilaille annettiin erilaisia materiaalinäytteitä, joita he tunnustelivat ja tutkivat sekä antoivat aistinvaraisia kuvailuja niiden ominaisuuksista ja pyrkivät nimeämään ne. Haastattelun avulla kerättyä tutkimusaineistoa (N=14) analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysia täydennettiin määrällisellä sanastoanalyysilla, jolla pystyttiin havainnollistamaan laadullista raporttia.
Tulosten perusteella oppilaiden materiaalien ominaisuuksien kuvailussa ilmeni yksilöllistä vaihtelua kuvailujen laadussa sekä määrässä. Samaa materiaalia kuvailtiin eri oppilaiden toimesta hyvinkin eri tavoin, kun esimerkiksi tietylle materiaalille mainittiin eri osallistujien toimesta täysin vastakohtaisia ominaisuuksia. Lisäksi oppilaiden mainitsemien ominaisuuksien määrät vaihtelivat huomattavasti, kun vähiten ominaisuuksia kuvailleen osallistujan mainintojen keskiarvo oli vain 1,4 ominaisuutta materiaalia kohden ja eniten ominaisuuksia kuvailleen osallistujan mainintojen keskiarvo oli jopa 4.
Materiaalien tunnistamisessa havaittiin eroja eri materiaalien välillä, sillä osa materiaaleista tunnistettiin huomattavasti paremmin kuin toiset. Selkeästi erottuvat materiaalit, kuten kupari, muovi ja nahka tunnistettiin useammin oikein. Sen sijaan puulajien ja joidenkin metallien nimeäminen jäi usein yleiselle tasolle ja niitä nimitettiin yleisellä tasolla esimerkiksi puuksi tai metalliksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että materiaalien tunnistaminen on helpompaa, kun materiaalilla on jokin selkeä ja erottuva ominaisuus, kuten esimerkiksi väri. Samankaltaisten materiaalien erottaminen ja nimeäminen vaativat puolestaan tarkempaa tietoa ja kokemusta.
Tutkimus osoittaa, että oppilailla on kyky havainnoida ja kuvailla materiaalien ominaisuuksia, mutta tarkempi materiaalituntemus ja kyky nimeämiseen vaihtelevat. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käsityön opetuksen kehittämisessä materiaalituntemuksen osalta. Tutkimuksen tulokset ovat suuntaa antavia ja jatkotutkimuksessa olisi tarpeen tarkastella esimerkiksi materiaalituntemuksen kehittymistä sekä materiaalien työstötaitoja osana laajempaa materiaalituntemusta.
Tutkimuksen laatimisen apuna on hyödynnetty generatiivista tekoälyä. Annettujen ohjeistusten mukaisesti opinnäytetyöprosessin aikana käytettyjen tekoälytyökalujen ja niiden yksityiskohtainen kuvaus on liitteessä 5 (s. 65).