Oman ja vieraan pääoman välimaastossa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiölain ja velvoiteoikeuden mahdollistamia välirahoitusinstrumentteja. Tarkasteluun liittyy myös taloudellinen näkökulma, sillä se usein perustelee, miksi kyseiseen instrumenttiin on päädytty yrityksen rahoituksessa. Välirahoituksella on liityntä kirjanpito- ja vero-oikeuteen, joita sisällytetään tarkasteluun, siltä osin kuin ne selventävät instrumenttien luonnetta välirahoitusinstrumenttina. Sekoittamalla oman ja vieraan pääoman elementtejä, voi syntyä ristiriitoja erilaisten sijoitusinstrumenttien haltijoiden välille. Tätä ongelmaa pyritään selventämään tutkielmassa.

Tutkielmassa tarkastellaan oman ja vieraan pääoman rajaa välirahoitusinstrumenttien avulla. Osakeyhtiössä maksunsaantiasema määrittelee instrumenttiin liittyvää riskiä. Osakeyhtiölain tarkoituksena on turvata sijoitusinstrumenttien välinen maksunsaantiasema ja tarjota toimijoille tehokas mallisopimus toimintansa järjestämistä varten. Osakeyhtiölakiin on esitetty oikeusministeriön toimesta muutosehdotuksia. Osa ehdotuksista liittyy maksunsaantiasemaan. Pääoman pysyvyyttä on ehdotettu heikennettäväksi vähimmäisosakepääomia alentamalla. Maksukykyisyystestin sisältöön on myös esitetty tarkennusta. Tämä voisi osaltaan yhtenäistää maksukykyisyystestiin liittyviä käytäntöjä. Osakkeen luovutettavuuteen liittyy tulkinnanvaraa. Yhtiöjärjestykseen otetun lunastusvelvollisuusrajan sallittavuudesta on epävarmuutta.

Tutkielman metodi on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevan lain sisältöä sekä esitetään ratkaisuehdotuksia de lege ferenda. De lege ferenda -metodilla tutkitaan sääntelyn kehittämismahdollisuuksia. Välirahoituksessa korostuu instrumentin oikeudellisen muodon lisäksi sen taloudellinen luonne. Tässä mielessä on luontevaa käyttää myös oikeustaloustieteellistä otetta välirahoituksen systematisoinnissa.