Yksinäisyyden yhteys itsemyötätuntoon suomalaisilla toisen asteen opiskelijoilla

Abstract

Nuorten kokema yksinäisyys on ilmiö, jolla on kauaskantoisia kielteisiä vaikutuksia hyvinvointiin. Yksinäisyys on suomalaisilla nuorilla yhä yleisempää, ja vuosi vuodelta yhä useampi kokee yksinäisyyttä. Siksi on tärkeää tarkemmin tutkia suomalaisten nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja millaisiin ilmiöihin se on yhteydessä. Tämä mahdollistaa nuorten tukemisen ja tukitoimien kehittämisen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yksinäisyys on yhteydessä itsemyötätuntoon suomalaisilla toisen asteen opiskelijoilla ja eroavatko yksinäisyyden kokemukset toisistaan lukiossa ja ammattikouluissa opiskelevilla tai eri sukupuolten välillä. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 2016–2017 suomalaisilta toisen asteen opiskelijoilta eli lukiolaisilta ja ammattikoululaisilta Opintokamu-kouluhyvinvointiohjelman yhteydessä kerättyä laajaa pitkittäistä kyselyaineistoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opintojen ensimmäisen lukuvuoden syksyn mittapistettä T1 (N = 1716) ja ensimmäisen lukuvuoden kevään mittapistettä T2 (N = 793). Aineisto on kerätty 3-lomakkeen suunnitellun kadon mallilla (engl. Planned Missingness Design). Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi käytettiin t-testiä ja lineaarista regressioanalyysia. Ennen tilastollisia analyysejä aineisto imputoitiin 20 kertaa monikertaisella imputointimenetelmällä. Tutkimustulosten mukaan lukiolaisten ja ammattikoululaisten välillä ei havaittu eroa itsemyötätunnossa ensimmäisen lukuvuoden alussa, mutta lukiolaisten havaittiin olevan hieman sosiaalisesti yksinäisempiä verrattuna ammattikoululaisiin. Lukiolaiset myös raportoivat kokevansa enemmän yksinäisyyttä ja olevansa vähemmän myötätuntoisia itseä kohtaan lukuvuoden lopussa. Lisäksi tyttöjen havaittiin olevan vähemmän itsemyötätuntoisia verrattuna poikiin ja muunsukupuolisiin. Muunsukupuolisten opiskelijoiden havaittiin olevan yksinäisimpiä. Merkitsevä negatiivinen yhteys havaittiin sekä sosiaalisen yksinäisyyden että emotionaalisen yksinäisyyden ja itsemyötätunnon välillä eli mitä yksinäisemmäksi itsensä koki, sitä vähemmän oli itsemyötätuntoinen opintojen alussa. Lisäksi lukuvuoden alussa koettu sosiaalinen yksinäisyys oli yhteydessä suurempaan itsemyötätunnon laskuun lukuvuoden lopussa. Tulokset ovat yhteneväisiä aiempaan tutkimukseen, mutta on tärkeää huomata, että aiempaa tutkimusta yksinäisyyden ja itsemyötätunnon välisestä yhteydestä ei ole tehty suomalaisilla opiskelijoilla. Tulokset antavat tärkeää tietoa nuorten kokemasta yksinäisyydestä ja itsemyötätunnosta sekä niiden välisestä yhteydestä. Tämä on jatkotutkimuksen ja kehitystyön kannalta tärkeää, sillä voisi olla mielekästä tutkia yhä kasvavaa yksinäisyysongelmaa ja sen ulottuvuuksia eri ilmiöihin, kuten itsemyötätuntoon, koska se voi auttaa kehittämään uusia menetelmiä ja tukikeinoja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi.