Kaksi naista ja kuolema : Nekrofilia ja autassassinofilia kuoleman erotisointina 1900-luvun lopulla

dc.contributor.authorVuorela, Eleonoora
dc.contributor.departmentfi=Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos|en=School of History, Cultural Research and Art Studies|-
dc.contributor.facultyfi=Humanistinen tiedekunta|en=Faculty of Humanities|-
dc.contributor.studysubjectfi=Kulttuurihistoria|en=Cultural History|-
dc.date.accessioned2017-09-12T11:41:38Z
dc.date.available2017-09-12T11:41:38Z
dc.date.issued2017-09-12
dc.description.abstractTutkielmani aihepiirinä ovat nekrofilia ja autasassassinofilia. Pyrin kuvaamaan ja ymmärtämään aiheita, ja antamaan niille myös ihmisen kasvot. Nostan esille kaksi saman ikäistä naista, nekrofiili Karen Greenleen ja autassassinofiliaa harjoittaneen Sharon Lopatkan. Nekrofiliaa ei ole ymmärretty hyvin aiemmassa tutkimuksessa ja tuon esille, miten kuva siitä on muodostunut vääristyneeksi. Pyrin lisäksi luomaan Karen Baradin agentiaalisen realismin avulla tarkastelutapoja, jonka avulla voi ymmärtää ja kuvata paremmin monimuotoisia ja vaikeasti ymmärrettäviä seksuaalisuuden muotoja. Lisäksi valotan jonkin verran tutkielmani tieteellistä ja ajallista kontekstia. Ajallisesti tutkielmani sijoittuu pääosin 1970- ja 1990-lukujen Yhdysvaltoihin. Tuon esille myös vähän ilmiöiden taustaa. Metodeina käytän mikrohistoriallista lähestymistapaa ja agentiaalista realismia. Taustoitan myös aihetta. Lähteinä mikrohistorialliseen lähestymistapaan ovat Adam Parfreyn Apocalypse Culture -kirjassa julkaistu Karen Greenleen haastattelu, sekä molempien tapausten osalta ajan lehtikirjoitukset. Agentiaalisen realismin osalta keskeisenä metodiin liittyvänä kirjallisuutena on Karen Baradin Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning. Pääasiallisena tuloksena tutkielmassa syntyy näkemykset nekrofiliasta ja autassassinofiliasta kahden naisen kokemana. Nekrofiliasta romanttisena ja/tai eroottisena viehättymisenä ruumiita kohtaan, sekä autassassinofiliasta äärimmäisenä sadomasokismin muotona. Suuri osa aiemmasta nekrofilian tutkimuksesta on ollut vääristynyttä. Agentiaalinen realismi mahdollistaa nekrofilian kuvaamisen lomittumisena ruumiisiin ja samalla kuolemaan liittyviin materiaalisiin diskursseihin. BDSM:ään ja fetisismiin liittyviä seksuaalisuuksia voi ymmärtää agentiaalisen realismin avulla ilmiönä ilman varsinaista objektia tai subjektia, ja lisäksi seksuaalisuudet voivat lomittua muiden asioiden kanssa. Karen Baradin agentiaalinen realismi soveltuu esimerkiksi sadomasokismin ymmärtämiseen ilmiönä, jossa toimijat muokkaavat roolejaan yhdessä. Suurempi vastuullisuus ja osallisuuden ymmärtäminen lisäisivät sellaisten toimijoiden turvallisuutta. Nekrofiliaa ei tule pitää eettisesti vääränä, jos siihen on ihmisen eläessään antama suostumus.-
dc.format.contentabstractOnly-
dc.identifier.olddbid160323
dc.identifier.oldhandle10024/143754
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/4439
dc.language.isofin-
dc.publisherfi=Turun yliopisto|en=University of Turku|-
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/143754
dc.titleKaksi naista ja kuolema : Nekrofilia ja autassassinofilia kuoleman erotisointina 1900-luvun lopulla-
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|-

Tiedostot