Vagushermostimulaation vaikutukset nielemiseen epilepsiapotilaiden arvioimana

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vagushermostimulaation (VNS) vaikutuksia vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien aikuispotilaiden nielemistoimintoihin liittyvien oireiden laatua, ilmenemisajankohtaa ja kestoa VNS-hoitoprosessin eri vaiheissa, sekä oireiden vaikutusta potilaiden syömiseen. VNS-hoidon eri vaiheet ovat 1) ennen VNS-leikkausta, 2) leikkauksen jälkeen stimulaation käynnistymisvaiheessa, 3) stimulaation saavutettua hoidollisen tavoitetason, 4) 6kk VNS:n käynnistämisen jälkeen ja 5) 12kk VNS:n käynnistämisen jälkeen. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä vagushermostimulaation vaikutuksia vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden nielemistoimintoihin ja heidän itse kokemaansa haittaa ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti. Tässä pro gradu -tutkielmassa käytettävä aineisto on osa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) toteutettavaa VNS-potilaan äänen ja nielemisen muutokset -pilottitutkimusta. Tutkittavat on rekrytoitu Taysin neurologian poliklinikan potilaista. Aineistoon sisältyy 17 tutkittavaa, joilla on vaikeahoitoinen epilepsia, jota hoidetaan vagushermostimulaatiolla. Tutkittavien ikä vaihtelee välillä 22–57 vuotta. Tutkimuksen poissulkukriteerinä on erityisryhmään kuuluminen. Tässä pro gradu- tutkielmassa aineisto analysoitiin sekä laadullisin, että tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen aineiston perusteella suurimmalla osalla potilaista ei ollut nielemisoireita ennen VNS- laitteen asentamista ja iso osa potilaista kokee nielemisoireita vagushermostimulaation seurauksena. V agushermostimulaatio ei tässä aineistossa aiheuttanut riittävää ravinnonsaantia uhkaavia nielemisoireita, mutta potilaat raportoivat kokevansa sen kaltaisia oireita, jotka vaativat erilaisia kompensaatiokeinoja, jotta stimulaation aiheuttamien oireiden kanssa pärjää. Vagushermostimulaation vaikutuksia epilepsiapotilaiden nielemiseen ei ole aiemmin tutkittu näin systemaattisella tavalla ja saatua tietoa voidaan siltä osin pitää uutena. Tulevaisuudessa olisi tärkeää jatkaa tutkimusta ja toteuttaa ryhmätutkimusten lisäksi myös tapaustutkimuksia aineistolla, jota on tutkittu systemaattisesti. Näin saadaan tietää tarkemmin myös yksittäisten henkilöiden nielemisoireista VNS-hoidon seurauksena ja niiden vaikutuksista potilaiden syömiseen, sekä tarkemmin nielemisoireisiin mahdollisesti vaikuttavista taustatekijöistä, esimerkiksi lääkityksen ja mielialan mahdollisesta vaikutuksesta, joita ei tässä tutkielmassa otettu huomioon aiheen rajauksesta johtuen.