Varhaiskasvatuksen suojaava vaikutus äidin raskausajan ja varhaisten vuosien psyykkisen kuormittuneisuuden ja kaksivuotiaan lapsen sosioemotionaalisen kehityksen välisessä yhteydessä

Abstract

Lapsen sosioemotionaaliset taidot kehittyvät ensimmäisten vuosien aikana nopeasti ja näiden taitojen opetteluun lapsi tarvitsee turvallista vanhempaa, mutta myös kodinulkopuoliset kontekstit, kuten varhaiskasvatus, voivat tukea lapsen kehitystä. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksesta saattavat hyötyä erityisesti sellaiset lapset, jotka tulevat stressaavista tai muuten huonommista kotioloista kuin verrokit. Äidin masennus- ja ahdistusoireilu on yksi tällainen ympäristön riskitekijä, joka vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehityksen moniin osa-alueisiin, kuten sosioemotionaaliseen kehitykseen. Varhaiskasvatuksen puskuroivaa roolia äidin masennusoireilun ja lapsen kehityksen välisessä yhteydessä on tutkittu jonkun verran, mutta Suomessa aiheesta ei juurikaan ole tutkimusta. Suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä eroaa merkittävästi monista muista maista, minkä takia on tärkeää tutkia aihetta juuri suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän näkökulmasta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko varhaiskasvatukseen osallistumisella puskuroiva vaikutus äidin raskausajan ja vauvavuoden stressin ja lapsen sosioemotionaalisen kehityksen välisessä yhteydessä. Tutkimus on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, jossa tutkitaan raskaudenaikaisen ja varhaisen stressin vaikutuksia lapsen kehitykseen. Tutkimusotos (n = 1375) koostui niistä äiti-lapsipareista, joilta oli saatavilla BITSEA-kyselylomakkeen vastaukset sekä tieto lapsen hoitomuodosta lapsen ollessa kaksivuotias. Äidin raskaudenaikaista ja varhaista stressiä tutkittiin masennusta ja ahdistusta mittaavilla kyselyillä (EPDS ja SCL-90). Lapsen sosioemotionaalisen kehityksen osa-alueita, kompetenssia ja ongelmakäyttäytymistä tutkittiin BITSEA-kyselylomakkeella lapsen ollessa kaksivuotias. Tutkimuksessa otettiin huomioon seuraavat taustamuuttujat: lapsen sukupuoli, äidin koulutus- ja tulotaso, äidin ikä, raskausviikot, sekä synnyttäjyys.

Tulosten mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvilla lapsilla, joiden äideillä oli 2-vuotispisteessä mitattua masennus- ja ahdistusoireilua, oli vähemmän sosioemotionaalista ongelmakäyttäytymistä kuin kotihoidossa olevilla lapsilla. Varhaiskasvatuksella havaittiin siis äidin ajankohtaiselta oireilulta suojaava vaikutus, kun tarkasteltiin lapsen sosioemotionaalista ongelmakäyttäytymistä. Tällaista varhaiskasvatuksen puskuroivaa vaikutusta ei kuitenkaan havaittu raskausajan tai ensimmäisen vuoden aikaisen äidin oireilun ja lapsen sosioemotionaalisen ongelmakäyttäytymisen välillä eikä yhdysvaikutusta havaittu myöskään, kun tarkasteltiin sosioemotionaalisen kehityksen kompetenssidimensiota. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siis siihen, että varhaiskasvatus suojaa äidin ajankohtaisen psyykkisen oireilun, mutta ei raskausajan tai vauvavuoden oireilun vaikutuksilta ja tämä suojaava vaikutus koskee lapsen sosioemotionaalisen kehityksen osalta ongelmakäyttäytymistä, mutta ei sosiaalista kompetenssia.

Varhaiskasvatuksen suojaavaa vaikutusta äidin masennus- ja ahdistusoireilun ja lapsen sosioemotionaalisen kehityksen välisessä yhteydessä ei ole juurikaan aiemmin tutkittu suomalaisessa kontekstissa, ja tämän tutkimuksen tulokset kannustavat lisätutkimuksiin. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin ottaa huomioon varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttavia taustatekijöitä sekä tutkia eri hoitomuotoihin osallistuvia lapsia useammassa aikapisteessä.