Säilytetty, hylätty, modernisoitu. Tapaustutkimus kolmen merikarvialaisen maalaistalon tarinasta

Abstract

Suomessa on suhteellisen vähän vanhaa rakennusperintöä jäljellä. Suomalaisen talonrakentamisen periaatteen mukaan vanha saa tehdä sijaa uudelle. Ennen maailmansotia rakennettujen talojen osuus on hyvin pieni. Vahvimmillaan suomalainen vanha rakennusperintö on edustettuna maaseudulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kolmen eri maalaistalon tarinaa osana suomalaisen maaseudun rakennuskantaa. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään, miten ihmisten eri valinnat vaikuttavat talojen tarinoihin ja sitä kautta tarkastelen, miksi joku talo säilyy ja toinen ei.

Tutkimukseni lukeutuu sekä aineettoman että aineellisen kulttuuriperinnön tutkimuksen piiriin, ja tutkimukseni keskeisin aineisto on talojen tarinoita avaavaa muistitietoa. Tutkittavat talot valitsin omalta kotipaikkakunnaltani Merikarvialta, joka sijaitsee Länsi-Suomessa Satakunnan maakunnassa. Tutkimukseen valitut talot kertovat tarinaa säilytetystä ja hylätystä sekä modernisoidusta talosta. Tarkoituksenani on suvuissa kerrotun muistitiedon kautta luoda myös pysyvä paikka talon tarinoille talojen tulevia sukupolvia ajatellen. Talojen konkreettisten rakenteiden lisäksi olen sisällyttänyt tutkimukseeni talojen sukuhistoriaa sekä henkilökuvauksia taloissa asuneista ihmisistä.

Tutkimusaineiston olen kerännyt haastattelemalla talon omistajia sekä asukkaita, käymällä läpi rakennuksista hankittuja arkistomateriaaleja ja tutkimalla taloista säilyneitä asiakirjoja sekä valokuvia. Tutkimuksen keskeisin aineisto on kuitenkin suvun muistitietoaineisto, joka koostuu pääasiassa haastatteluista. Haastatteluita varten tein teemahaastattelukysymykset, mutta suurin osa aineistosta muodostui vapaan keskustelun kautta. Tutkimuskirjallisuuteni painottui muistitietotutkimuksen sekä kulttuuriperinnön tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin.

Tutkimukseni osoitti, että ihmisten valinnoilla sekä olemassa olevilla olosuhteilla on merkittävin rooli talon säilymisessä. Tutkittavien kolmen talon säilyvyyden tai säilymättömyyden syiden taustat liittyivät muun muassa sukulaisuustaustojen merkitykseen sekä henkilökohtaisiin taloudellisiin tilanteisiin ja omistajuussuhteisiin. Talojen fyysinen kunto ja niiden käyttömahdollisuudet myös vaikuttivat siihen, miten ja millaisiksi ihmisten ratkaisut, resurssit ja mahdollisuudet ovat muodostuneet ja siten vaikuttaneet talojen tarinoiden kehittymiseen. Talojen tarinat erosivat lähtökohtaisesti toisistaan merkittävästi, mutta myös yhteneväisyyksiä pystyi löytämään. Kaikkien talojen tarinat ovat kiistatta pysyneet suvun ihmisten ja naapuruston mielissä. Talot ovat jatkaneet elämäänsä ihmisten muistissa, eikä tekemieni johtopäätösten perusteella muistojen säilyminen vaadi edes välttämättä fyysistä muistin paikkaa eli taloa säilyäkseen. Talot säilyvät niin kauan kuin ihmiset muistavat ne ja niissä asuneet ihmiset tapahtumineen.