Emotionaalinen turvallisuus käsityöluokassa : Vuorovaikutuksen merkitys käsityön opetuksessa yläkouluikäisten oppilaiden ja opettajien näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan emotionaalisen turvallisuuden rakentumista käsityön oppimisympäristössä sekä oppilaiden että opettajien näkökulmasta. Koulu on keskeinen lasten ja nuorten kasvuympäristö, jossa oppiminen muodostuu opetussuunnitelman mukaisten sisältöjen ohella vuorovaikutuksesta, osallisuudesta ja kokemuksesta tulla hyväksytyksi. Emotionaalinen turvallisuus luo perustan aktiiviselle osallistumiselle, oppimismotivaatiolle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tutkimuksessa keskitytään oppilaiden kokemuksiin omasta emotionaalisesta turvallisuudestaan käsityön oppimisympäristössä sekä siihen, miten nämä kokemukset suhteutuvat opettajien tulkintoihin ja käsityksiin turvallisen oppimisympäristön rakentumisesta. Lisäksi tutkimuksessa keskitytään opettajan rooliin emotionaalisen turvallisuuden tunteen mahdollistajana. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat emotionaalinen turvallisuus, vuorovaikutus erilaisissa opetusmenetelmissä, käsityön aineenopettaja sekä käsityön oppimisympäristö. Tässä tutkimuksessa emotionaalisella turvallisuudella tarkoitetaan oppilaan kokemusta turvallisuuden tunteesta käsityöprosessin aikana. Emotionaalisen turvallisuuden kokemukseen vaikuttavat erityisesti opettajan toiminta, vuorovaikutuksen laatu sekä käytetyt opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt. Tutkimus on laadullinen ja yhdistää fenomenologisen lähestymistavan ja tapaustutkimuksen, mikä mahdollistaa oppilaiden ja opettajien henkilökohtaisen kokemuksen syvällisen tarkastelun heidän omasta näkökulmastaan. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä, johon vastasi 38 yläkoulun oppilasta ja kolme samassa koulussa opettavaa käsityön aineenopettajaa. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ja analyysissä kiinnitettiin huomiota siihen, miten oppilaat ja opettajat kokevat emotionaalisen turvallisuuden käsityön oppimisympäristössä. Tutkimustulokset jäsentyvät kahteen kokonaisuuteen: oppilaiden kokemuksiin käsityötuntien ilmapiiristä sekä opettajien näkemyksiin turvallisuudesta ja keinoista tukea oppilaiden turvallisuuden tunnetta. Tulokset osoittavat, että oppilaiden kokema emotionaalinen turvallisuus on yhteydessä heidän työskentelyynsä ja kiinnostukseensa käsityötä kohtaan. Turvallinen oppimisympäristö tukee oppilaiden sitoutumista ja edistää oppimisprosessia. Tutkimuksen toisessa osassa tarkastellaan käsityönopettajien käyttämiä pedagogisia keinoja emotionaalisen turvallisuuden tukemiseksi. Tulosten perusteella eri opetusmenetelmät vaikuttavat oppitunnin rakenteeseen ja sitä kautta oppilaiden kokemaan turvallisuuteen eri tavoin. Erityisesti opettajan läsnäolon, sensitiivisyyden ja vuorovaikutuksen merkitys korostuu emotionaalisen turvallisuuden rakentumisessa. Opettaja näyttäytyy tutkimuksessa keskeisenä turvallisen käsityön oppimisympäristön mahdollistajana.