Urheiluseura lasten ja nuorten terveyden edistäjänä : Tapaustutkimus terveyskasvatuksesta urheiluseurassa

Abstract

Lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa entistä enemmän urheiluseuroissa. Seurat tavoittavatkin yli puolet peruskouluikäisistä ja niiden on näin mahdollista edistää monien lasten ja nuorten terveyttä. Seuran säännöillä ja linjauksilla voidaan ohjata seuran toimintaa ja sen piirissä tapahtuvaa terveyskasvatusta. Erityinen rooli terveyden edistämisessä ja terveyskasvatuksessa on kuitenkin valmentajilla ja muilla joukkueissa toimivilla aikuisilla, sillä he viettävät lasten ja nuorten kanssa paljon aikaa ja ovat heille tärkeitä aikuisia.

Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena on selvittää, miltä osin tutkimuksen kohteena oleva käsipalloseura vastaa Kokon (2010) määrittelemiä terveyttä edistävän urheiluseuran kriteereitä. Millä tavoin kriteerit toteutuvat ja painottuvatko jotkin niistä seuran jokapäiväisessä toiminnassa? Lisäksi selvitetään, millaisena joukkueissa toimivat aikuiset kokevat oman vastuunsa lasten ja nuorten terveyskasvattajina. Urheiluseura saa tutkimuksen kautta tietoa toiminnastaan ja voi kehittää sitä terveyden edistämisen suhteen.

Aineisto koostuu haastatteluista ja seuran virallisista dokumenteista. Kriteerien toteutumista arvioitiin yhdistelemällä näistä saatavia tietoja. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytetään pääasiassa aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Lisäksi terveyden edistämistä ja sen mahdollista painottumista selvitetään määrällisen tutkimuksen keinoin kvantifioimalla haastatteluista nousevien teemojen lukumääriä ja niiden esiintymistä eri joukkueissa.

Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteereistä täyttyi 14/22, joten seuraa voidaan pitää kohtalaisesti terveyttä edistävänä, kuten suomalaisseuroja keskimäärin. Parhaiten täyttyivät ideologioihin liittyvät kriteerit ja heikoimmin terveyteen liittyvät linjaukset. Valmentajien ja muiden aikuisten kokemukset terveyskasvatusvastuustaan painottuivat harjoituksiin ja peleihin. Oma esimerkki koettiin tehokkaaksi keinoksi vaikuttaa lasten terveystottumuksiin. Nuoremman ikäluokan junioreiden valmentajat kokivat vastuun olevan vanhemmilla, mutta lasten ja nuorten kasvaessa myös joukkueiden terveyskasvatusvastuu kasvaa.

Tässä tutkimuksessa terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerien toteutumista arvioitiin virallisten dokumenttien ja seuran edustajien haastattelujen perusteella. Jatkossa kriteerien toteutumista voitaisiin tutkia havainnoimalla joukkueiden toimintaa, sillä haastatteluissa haastateltava voi pyrkiä vastaamaan kysymyksiin yleisesti hyväksytyllä tavalla. Myös vanhempien näkemyksiä urheiluseurojen kanssa toteutettavasta terveyskasvatuksesta olisi mielenkiintoista selvittää. Tämä mahdollistaisi näiden tiiviimmän yhteistyön ja siten lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen terveyskasvatuksen.