Maalta yliopistoon : Koulutuksen saamat merkityssisällöt syrjäseudulta tulevien opiskelijoiden haastatteluissa

Abstract

Tutkielmani selvittää syrjäseudulla asuvan perheen, ja kyseisen asuinpaikan, merkitystä koulutusvalinnassa. Tarkastelen myös tämän valinnan herättämiä tunnekokemuksia hakijassa ja hänen vanhemmissaan. Erityinen kiinnostus on kouluttautumista estävissä ja edistävissä tekijöissä syrjäseudulla. Syrjäseudulla pitkät etäisyydet oppilaitoksiin muodostavat sille ominaisen erityisen haasteen, joten tarkasteluni lähtökohtana on koulutuksen alueellinen saavutettavuus Suomessa. Harvaan asuttu maaseutu, toisin sanoen syrjäseutu, asettaa kouluttautumiselle monia haasteita, joita kaupungissa tai niiden läheisyydessä asuvat eivät joudu kohtaamaan. Tutkimukseni on laadullinen ja aineisto koostuu neljästä haastattelusta. Osallistujien kotipaikka sijoittuu syrjäseudulle ja he kaikki opiskelevat yliopistossa. Suomessa kouluverkon harventaminen on johtanut kyläkoulujen sekä toisen asteen oppilaitosten lakkauttamiseen ja keskittämiseen. Korkeakouluun mentäessä saavutettavuus heikkenee entisestään, ja varsinkin yliopistot ovat keskittyneet eteläisen Suomen kaupunkikeskuksiin. Pitkät välimatkat merkitsevät syrjäseudulla muuttoa toiselle paikkakunnalle jopa jo yläasteikäisenä. Koulutuksen alueellinen saavutettavuus vaihtelee, ja tämän seurauksia on tärkeää tarkastella syrjäseudun kontekstissa. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ja teemoittelun avulla löysin kaksi pääkategoriaa koulutusvalintojen taustalla: käytännön resurssit sekä akateeminen ilmapiiri. Tutkimuksessani perheen resurssit nousevat merkittävään asemaan, koska ne mahdollistavat liikkumisen, muuton sekä valmennuskursseihin osallistumisen. Näin ollen käytännön resurssit, eli vanhempien valmius ja halu kyyditä sekä tarjota taloudellista tukea, ovat samaan aikaan sekä edistäviä että estäviä tekijöitä – riippuen niiden toteutumisesta. Akateeminen ilmapiiri sisältää korkeakoulutukseen liitetyt asenteet ja asuinympäristön tarjoamat vihjeet sekä esimerkit. Lisäksi vanhempien sosioekonominen asema on keskeinen tekijä perheen kulttuurisen pääoman kautta. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset hakevat ja pääsevät todennäköisemmin korkeakouluun arvosanoista riippumatta. Syrjäseudulla korkeakoulutettujen suhteellinen osuus väestöstä on matala, joten asuinpaikka on suoraan yhteydessä perheen koulutustasoon ja täten kulttuuriseen pääomaan. Aineistoni perusteella syrjäseudulla asuinympäristön alhainen akateeminen ilmapiiri ei altista korkeakoulutukselle, mutta jo yksikin korkeakoulutettu lähipiirissä on käänteentekevä. Lisäksi syrjäseudulla ilmapiirin kerrotaan olevan korkeakouluvastainen, mikä näkyy paikkakuntalaisten asenteissa ja koulutustasossa. Huomioitavaa on myös kunnan harjoittama oppilaiden ohjaus oman kunnan oppilaitoksiin. Merkittävin korkeakoulutuksen edistävä tekijä on hakijan oma motivaatio ja halu kouluttautua. Syrjäseudulla asuminen ei tarjoa akateemisuuteen altistavaa ilmapiiriä, ja vanhempien tuki on ratkaisevassa asemassa koulutusvalinnassa. Nämä välimatkan ja asuinpaikan aiheuttamat haasteet ovat ominaisia vain syrjäseudulla asuville, mikä asettaa hakijat eri lähtöviivalle riippuen asuinpaikasta. Näin ollen saavutettavuuserot asettavat hakijat epätasa-arvoiseen asemaan, vaikka näennäisesti mahdollisuudet ovat kaikille samat. Nämä haasteet tulee ottaa huomioon koulutusvalintamahdollisuuksien yhdenvertaisuutta pohdittaessa.