Translating foresight insights into action: A multiple-case study on foresight capabilities in large Finnish companies
1.83 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset24
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
The operating environment of companies is changing at an increasingly rapid pace and has become more turbulent than ever. Uncertainty complicates decision-making, and operational pressures often steer companies' activities at the expense of longer-term perspective. The ability to anticipate future developments has emerged as a key competitive advantage, enabling companies to respond to change proactively. Corporate foresight refers to the systematic identification of environmental changes, interpretation of gathered information, and development of organizational responses. Although companies are increasingly utilizing foresight to better understand their operating environment, they often face challenges particularly in using foresight insights in decision-making.
This study aims to examine how companies carry out their foresight processes and what foresight capabilities are required for the effective utilization of foresight insights. The study combines process and capability perspectives on foresight into a systemic view, according to which foresight is strongly context-specific. Both the external and internal organizational context significantly shape what the foresight process should look like, how it is enacted in practice, and what capabilities are required. The empirical research was conducted as a qualitative multiple-case study involving four large Finnish companies operating across different industries. The data was collected through semi-structured interviews with five company representatives and two foresight experts, whose perspectives complemented and broadened the company-specific findings. In addition, secondary data was utilized to support the interview data. This approach provides an in-depth perspective on the development and utilization of foresight capabilities in organizations.
The study demonstrates that the foresight process consists of three complementary phases: scanning the operating environment, interpreting the collected information, and translating insights into actions. Each phase requires distinct capabilities. A capability that emerged as central throughout the entire foresight process was the capability to challenge existing assumptions and become aware of cognitive biases that can influence which signals are noticed, how information is interpreted, and how open decision-makers are to utilizing foresight insights. Companies should furthermore pay particular attention to broad environmental scanning, consideration of multiple alternative futures, and assessment of their potential implications. For foresight insights to be translated into decisions and actions, making them concrete and communicating them clearly to decision-makers is essential.
The study confirms the context-specific nature of foresight and demonstrates that its implementation varies considerably according to the organization's internal and external context. A key finding is that translating foresight insights into decision-making requires not only the capabilities to enact each phase of the foresight process but also internal enablers, such as management commitment, clear ownership, structures, and shared organizational understanding of the purpose of foresight. The study contributes to the corporate foresight literature by examining how foresight capabilities manifest in practice and how they support the translation of foresight insights into concrete actions.
Yritysten toimintaympäristö muuttuu yhä nopeammin ja on entistä epävakaampi. Epävarmuus vaikeuttaa päätöksentekoa ja operatiiviset paineet ohjaavat yritysten toimintaa usein pidemmän aikavälin kustannuksella. Kyky ennakoida tulevia kehityskulkuja on noussut keskeiseksi kilpailutekijäksi, joka mahdollistaa muutoksiin vastaamisen ennakoivasti. Yritysennakoinnilla viitataan systemaattiseen ympäristön muutosten havaitsemiseen, havaitun tiedon tulkitsemiseen ja muutoksiin vastaamiseen. Vaikka yritykset hyödyntävät yhä enemmän ennakointia toimintaympäristönsä ymmärtämiseen, niillä on usein kuitenkin haasteita erityisesti ennakointitiedon hyödyntämisessä päätöksenteossa.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten yritykset toteuttavat ennakointiprosessinsa ja mitä ennakointikyvykkyyksiä tarvitaan ennakointitiedon tehokkaaseen hyödyntämiseen. Tutkimuksessa yhdistetään ennakoinnin prosessi- ja kyvykkyysnäkökulmat systeemiseksi näkökulmaksi, jonka mukaan ennakointi on vahvasti kontekstisidonnainen. Yrityksen ulkoinen ja sisäinen konteksti määrittelevät merkittävästi sen, millainen ennakointiprosessin tulisi olla, miten se käytännössä toteutuu ja mitä kyvykkyyksiä se edellyttää. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena monitapaustutkimuksena, johon osallistui neljä eri toimialoilla toimivaa suomalaista suuryritystä. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla haastattelemalla viittä yritysedustajaa sekä kahta asiantuntijaa, joiden näkemykset täydensivät ja laajensivat yrityskohtaisia havaintoja. Haastatteluaineiston tukena tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi sekundääridataa. Lähestymistapa tarjoaa syvällisen näkökulman ennakointikyvykkyyksien kehittämiseen ja hyödyntämiseen yrityksissä.
Tutkimus osoittaa, että ennakointiprosessi rakentuu kolmesta toisiaan täydentävästä vaiheesta: ympäristön havainnoinnista, kerätyn tiedon tulkinnasta ja toimenpiteisiin ryhtymisestä. Näiden toteuttaminen edellyttää erilaisia kyvykkyyksiä. Läpi ennakointiprosessin keskeiseksi kyvykkyydeksi nousi kyky haastaa olemassa olevia oletuksia ja tulla tietoiseksi ajatusvääristymistä, jotka voivat vaikuttaa siihen, millaisiin signaaleihin kiinnitetään huomiota, miten tietoa tulkitaan, ja kuinka avoimia päätöksentekijät ovat hyödyntämään ennakointitietoa päätöksenteossa. Yritysten tulisi lisäksi kiinnittää erityistä huomiota ympäristön laajaan havainnointiin, useiden vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkasteluun sekä mahdollisten seurausten arviointiin. Jotta ennakointitieto voidaan muuttaa päätöksiksi ja toiminnaksi, on sen konkretisoiminen ja esittäminen selkeästi päätöksentekijöille keskeistä.
Tutkimus vahvistaa näkemystä ennakoinnin kontekstisidonnaisuudesta ja osoittaa, että sen toteuttaminen vaihtelee organisaation sisäisten ja ulkoisten tekijöiden mukaan. Keskeinen löydös on, että ennakointitiedon muuttaminen toiminnaksi edellyttää paitsi kyvykkyyksiä toteuttaa ennakointiprosessin eri vaiheet myös sisäisiä mahdollistajia, kuten johdon sitoutumista, selkeää omistajuutta sekä ennakointia tukevia rakenteita ja organisaation yhteistä ymmärrystä ennakoinnin tarkoituksesta. Tutkimus täydentää yritysennakoinnin tutkimuskenttää tarkastelemalla, miten ennakointikyvykkyydet ilmenevät käytännössä ja miten ne tukevat ennakointitiedon muuttamista konkreettisiksi toimenpiteiksi.