Seksuaalivähemmistöön kuuluvien opettajien kokemuksia työyhteisössä toimimisesta ja siihen kuulumisesta kouluympäristössä

Abstract

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat opettajat ovat marginalisoitu ryhmä, joka on historiassa usein jäänyt koulutuksen ja seksuaalisuuden tutkimusten ulkopuolelle. Monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat opettajat kokivat koulut vaikeina työpaikkoina epäasiallisen käytöksen ja homofobisten asenteiden vuoksi vailla kollegoiden ja esihenkilöstön tukea. Opettajien kuitenkin täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi kyetäkseen tarjoamaan parasta opetusta oppilailleen ja ollakseen tehokkaampia työssään. Moninaisuuden näkeminen kouluympäristössä on myös hyväksi lapsille ja nuorille. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seksuaalivähemmistöön kuuluvien opettajien avoimuutta omasta seksuaalisuudestaan työympäristössä, kokemuksia työyhteisössä toimimisesta ja siihen kuulumisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena, avoimista kysymyksistä koostuvana, kyselytutkimuksena verkon välityksellä, ja siihen osallistui viisi opettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisin menetelmin. Tutkimuksesta selvisi avoimuuden tason vaihtelevan, mutta kukaan ei ollut täysin avoin omasta seksuaalisuudestaan työyhteisössä. Kaikki vastaajat kokivat olevansa edes jotenkin osana työyhteisöä, toiset enemmän kuin toiset. Kuitenkin kaikki vastaajat tunnistivat seksuaalivähemmistöön kuulumisen vaikuttavan omaan toimintaansa työyhteisön sisällä. Vastaajien vastauksista tuli esille varautuneisuus ja varovaisuus työyhteisössä, joka herättää kysymyksiä jatkuvan varautuneisuuden vaikutuksesta työhyvinvointiin. Vastaajat eivät myöskään tuoneet paljoa esille seksuaalivähemmistöön kuulumisen positiivisia vaikutustapoja toimimiseen. Vastaajat kokivat myös suurta yksityiselämän varjelun tarvetta, josta voisi olla hyvä tehdä jatkotutkimusta, että kuinka suuri tarve ylipäätään opettajilla on yksityiselämän erottamiselle työstä, ja onko tarve suurempi seksuaalivähemmistöön kuuluvilla opettajilla.