Omistuksenpidätys erilaisissa rahoitusjärjestelyissä

Abstract

Omistuksenpidätys muodostaa erään tavan toteuttaa liiketaloudellista toimintaa tarkoituksenmukaisesti ja mahdollisimman vaivattomasti. Järjestelyn taloudellisen tarkoituksenmukaisuus osaltaan perustuu sille juridiselle pohjalle, joka on tämän työn keskiössä. Omistuksenpidätys voi esiintyä yksinkertaisessa luottokaupassa tai sitä on mahdollista hyödyntää myös monimutkaisemmassa tilanteessa, joka pitää sisällään myös muita osapuolia kuin myyjän sekä ostajan. Tämän tutkielma kohdistuu kattavasti omistuksenpidätyksen hyödyntämisen eri muotoihin ja osaltaan pyrkii selkeyttämään haastavia tulkintatilanteita. Tutkimus on ennen kaikkea oikeusdogmaattista ja se siten perustuu oikeuskäytännön, lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden tulkintaan. Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä käsitellään kattavasti ja laintulkinnassa painoarvoa annetaan sen sanamuodolle. Erityistä huomiota työssä kiinnitetään omistuksenpidätyksen määrittelyyn, sivullissitovuuden arviointiin ja monimutkaisempiin rahoitusjärjestelyihin liittyviin haasteisiin. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi lain sanamuodon yksityiskohtaista tarkastelua, korkeimman oikeuden eri ratkaisujen vertaamista toisiinsa ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kantojen puntaroimista. Usein laajamittaisen ja monimutkaisen asetelman ymmärrys vaatii näiden kaikkien samanaikaista yhteensovittamista. Tutkielma pyrkii osoittamaan, että pientenkin yksityiskohtien muutos saattaa aiheuttaa merkittävän muutoksen esimerkiksi sivullissitovuudessa. Lisäksi huomiota pyritään kiinnittämään lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ilmeneviin ongelmakohtiin ja esittämään näitä tilanteita koskien perusteltuja tulkintoja.