Asunto-osakkeiden vaihdannanrajoituslausekkeiden historia Suomessa 1864–1993

Abstract

Tutkielman aiheena on vaihdannanrajoituslausekkeet asunto-osakeyhtiöissä aina osakeyhtiön syntyvuodesta 1864 rajoituslain kumoamiseen vuonna 1993. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää asunto-osakkeiden vaihdantaan liittyviä rajoituskeinoja sekä rajoitustarpeeseen johtaneita yhteiskunnallisia oloja ja niiden muuttumista siinä, missä lainsäädäntö on säilynyt osin muuttumattomana.

Kyse on oikeushistoriallisesta tutkimuksesta, jossa keskeisinä lähteinä on käytetty viranomaislähteitä sekä kirjallisuutta osakeyhtiöiden ja asumisen historiasta. Keskeisimpiä kirjallisuuslähteitä ovat Risto Nuolimaan Lunastuslauseke ja suostumuslauseke -teos, Curt Olssonin väitöskirja Aktieförvärvarens rätt i förhållande till bolaget sekä Esko Nurmen, Laura Puron ja Martti Lujasen asunto-osakeyhtiöiden historiasta kirjoitettu teos Kansan osake.

Asunto-osakkeiden lunastusoikeuden ei voida sanoa olevan suoraa perua maaseudulla varhaisemmassa historiassamme esiintyneestä sukulunastusoikeudesta, mutta osakkeiden lunastusoikeus ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, sillä omaisuutta on haluttu suojella ulkopuolisilta jo varhaisemmassakin historiassamme. Asunto-osakkeiden vaihdantaa on yhtiöiden sosiaalisen luonteen vuoksi ollut mahdollista rajoittaa lukuisin eri keinoin, joista osa on perustunut sopimukseen ja osa lainsäädäntöön.

Epätoivottujen osakkaiden yhtiöön pääsyn estämisen lisäksi kysymys on asunto-osakeyhtiöissä saattanut olla asuntopulan aikakaudella rahoitukseen liittyvistä rajoituksista, eli lainan myöntäjän asettamasta ehdosta lainansaannille. Myös ulkomaalaisten oikeutta hankkia asunto-osakkeita on voitu rajoittaa. Osakeyhtiön joustavan luonteen vuoksi ei ole mahdollista esittää sellaista keski-määräistä vaihdannanrajoituslauseketta tai piirrettä, joka lausekkeissa esiintyisi aina, vaan kyse on ennemminkin varsin joustavasta keinovalikoimasta, joka on elänyt tarkasteltavalla ajanjaksolla. Asunto-osakeyhtiöiden luonne on muuttunut aikojen saatossa, eikä kyse enää ole välttämättä yhtä pienestä ja tiiviistä sosiaalisesta yhteisöstä kuin lain voimaan tullessa, joten myös vaihdannanrajoituksiin kohdistuva kritiikki on nykyaikana ymmärrettävää.