Äidin raskaudenaikaisten ja synnytyksen jälkeisten psyykkisten oireiden yhteys lapsen positiiviseen reaktiivisuuteen 12 ja 30 kuukauden iässä

Abstract

Äitien psyykkinen oireilu raskausaikana ja synnytyksen jälkeen on yhteydessä lapsen kehitykseen. Äidin psyykkisen oireilun tiedetään lisäävän riskiä lapsuusiän itsesäätelyn vaikeuksille, kuten lapsen korkeampaan negatiiviseen reaktiivisuuteen. Toistaiseksi ei ole juurikaan tutkittu sitä, onko äidin raskaudenaikainen ja synnytyksen jälkeinen psyykkinen oireilu yhteydessä lapsen positiiviseen reaktiivisuuteen. Positiivinen reaktiivisuus on yksi lapsen temperamenttipiirteistä, ja se kuvaa, kuinka paljon lapsi kokee positiivista affektiivisuutta, millainen hänen aktiivisuustasonsa on, ja kuinka impulsiivinen hän on. Positiivinen reaktiivisuus on monimutkainen ilmiö, ja se voi näyttäytyä erilaisena eri mittareilla mitattuna. Tämä pro gradu- tutkielma tarkastelee äidin raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennus- ja ahdistuneisuusoireilun yhteyttä lapsen positiiviseen reaktiivisuuteen 12 ja 30 kuukauden iässä.

Pro gradu -tutkielman aineistona toimi osaotos (n = 155) FinnBrain-kohorttitutkimuksesta. Osaotos koostui psyykkisesti oireilevista äidistä (n = 61) ja verrokkiäideistä (n = 94). Raskaudenaikaista psyykkistä oireilua mitattiin kolme kertaa raskaudenaikana (rv 14, 24 ja 32) ja kaksi kertaa synnytyksen jälkeen (3kk ja 6kk). Psyykkisiä oireita mitattiin masentuneisuutena, ahdistuneisuutena ja raskauteen liittyvänä ahdistuneisuutena. Vanhemmat arvioivat lapsen temperamenttia kyselyllä lapsen ollessa 12 kuukauden ikäinen, ja lapsi osallistui tutkimuskäynnille, jossa havainnointiin positiivista reaktiivisuutta, 30 kuukauden iässä.

Tämä pro gradu -tutkimus osoitti, että voimakasta jatkuvaa ahdistusoireilua kokeneiden äitien lapset erosivat sekä äidin raportoimassa että havaitussa positiivisessa reaktiivisuudessa verrattuna niiden äitien lapsiin, joilla ei ollut lainkaan ahdistusoireilua. Jos äidillä oli jatkuvaa ahdistusoireilua, hän raportoi lapsensa enemmän positiivisesti reaktiivisena, mutta hänen lapsensa oli vähemmän positiivisesti reagoiva observoidussa tilanteessa. Äidin ahdistusoireilu psyykkisesti oireilevien äitien ryhmässä raskausviikolla 24 oli yhteydessä vähäisempään lapsen positiiviseen reaktiivisuuteen observoidussa tilanteessa. Tutkimustulokset tukevat osittain aiempaa kirjallisuutta siitä, että äidin psyykkinen oireilu on yhteydessä lapsen positiiviseen reaktiivisuuteen. Vaikuttaa siltä, että erityisesti voimakas ja pitkäkestoinen ahdistusoireilu on yhteydessä lapsen positiiviseen reaktiivisuuteen. Olisi tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja auttaa äitejä ennen kuin heidän oireilunsa muuttuu jatkuvaksi. Ahdistuneita äitejä täytyisi tukea lapsensa temperamentin erityispiirteiden huomioimisessa.