Luonnonsuojelualueen ja talousmetsän välinen vuorovaikutus : Tapausesimerkkinä Vaskijärven luonnonpuisto

Abstract

Biodiversiteettikato on maailmanlaajuinen kriisi, jonka taustalla vaikuttavat maankäytön muutokset, luonnonvarojen liikakäyttö ja ilmastonmuutos. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella luonnonsuojelualueiden ja talousmetsien välistä vuorovaikutusta Vaskijärven luonnonpuiston tapausesimerkin kautta, ja siten tuottaa ymmärrystä maankäytön vaikutuksista erityisen haavoittuvissa elinympäristöissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia talousmetsänhoidolla on läheiseen suojelualueeseen, ja miten lainsäädäntö ohjaa metsien käyttöä tällaisissa rajapintaympäristöissä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin ortoilmakuvia vuosilta 2010–2024, metsänkäyttöilmoituksia vuosilta 2015–2024 sekä avointa paikkatietoaineistoa. Menetelminä käytettiin visuaalista analyysia ja paikkatietopohjaista digitointia hakkuualueiden tunnistamiseksi, sekä tilastollista tarkastelua ilmoitettujen metsänhoitotoimenpiteiden osalta. Lisäksi muodostettiin erilevyisiä puskurivyöhykkeitä luonnonsuojelualueen ympärille arvioimaan suojelun tehostamispotentiaalia. Tulokset osoittavat, että luonnonpuiston läheisyydessä on suoritettu runsaasti metsänhoitotoimia, erityisesti avo- ja harvennushakkuita, ja että useat hakkuualueet ulottuvat suoraan suojelualueen rajoille. Suojavyöhykkeitä ei ole jätetty, ja suon reunat on osittain ojitettu, mikä viittaa puutteelliseen reunavaikutusten hallintaan. Metsänkäyttöilmoitusten perusteella metsätaloudellinen toiminta alueella on lisääntynyt, ja suurin osa hakkuista on ollut harvennushakkuita, mutta myös avohakkuita tehdään vuosittain merkittävästi. Tämä voi vaarantaa suoekosysteemin hydrologisen tasapainon ja biologisen monimuotoisuuden. Lainsäädännön tarkastelu paljasti, että vaikka luonnonsuojelulaki suojaa suojelualueiden sisäisiä arvoja, talousmetsänhoitoa niiden läheisyydessä ei säädellä erikseen. Tämä asettaa suojelualueet alttiiksi reunavaikutuksille, joita nykyinen metsä- ja luonnonsuojelulainsäädäntö ei kykene estämään. Tulokset viittaavat siihen, että ekologisen suojelun tavoitteet ja talousmetsän käytännöt ovat osin ristiriidassa.