Johtajan haitalliset minäskeemat itsetietoisuuden haastajina ja moraalin merkitys itsetietoisuuden ilmenemisessä

Abstract

Johtajuustutkimuksessa johtajan itsetietoisuus nähdään yhä useammin merkittävänä peruspilarina tehokkaan ja menestyksekkään johtajuuden takaamiseksi. Tutkimusten mukaan kuitenkin vain pieni osa johtajista on aidosti itsetietoisia, ja monet työntekijät ovat raportoineet negatiivisia kokemuksia johtajista, jotka eivät ole suoriutuneet johtamisesta alaistensa odotusten mukaisesti. Johtajan itsetietoisuuden on havaittu olevan yhteydessä aina työntekijöiden työhyvinvoinnista tiimien suoriutumiseen ja ihmissuhteiden laatuun asti, mutta itsetietoisuutta on tutkimusten mukaan organisaatiokontekstissa pyritty lähinnä kehittämään taitona sen sijaan, että sen puutetta selittäviin jarruttaviin tekijöihin – ”mentaalisiin malleihin” – paneuduttaisiin tarkemmin. Tämän kandidaatintutkielman ensimmäisenä tavoitteena on tarkastella, miten johtajan haitalliset minäskeemat voivat haastaa johtajan itsetietoisuuden ilmenemistä hänen käyttäytymisessään johtaja-alaissuhdekontekstissa asiantuntijaorganisaatiossa. Tutkielman toisena tavoitteena on puolestaan selvittää, mikä on johtajan moraalin tai tarkemmin ilmaistuna moraalisen identiteetin rooli siinä, miten johtajan itsetietoisuus ilmenee hänen käyttäytymisessään kyseisessä kontekstissa. Näin saadaan tutkimusaineistoon pohjautuva käsitys erityisesti siitä, toimiiko johtajan moraalinen identiteetti motivaattorina johtajan itsetietoisuuden kehittämiseen, ja jos toimii, niin missä määrin, ja millä ehdoin. Tutkielma on toteutettu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta. Aineisto on koostettu ensisijaisesti tieteellisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista. Itsetietoisuutta on tutkielmassa tarkasteltu ainoastaan johtajuuskontekstin kattavista tutkimuksista käsin. Johtajan haitallisten minäskeemojen luokittelu puolestaan perustuu integroituun viitekehykseen. Johtajan moraalin ja moraalisen identiteetin tarkastelussa on hyödynnetty niin psykologispainotteista, johtajuuspainotteista kuin moraalifilosofistakin kirjallisuusaineistoa. Tutkielmassa havaittiin, että johtajan haitalliset minäskeemat voivat johtaa johtajan itsetietoisuutta rajoittavaan palautteenvälttämiskäyttäytymiseen erityisesti silloin, kun johtajan minäskeemat ovat ristiriidassa alaisten antaman palautteen kanssa. Haitallisten minäskeemojen vuoksi johtaja saattaa nähdä saadun palautteen virheellisenä tai turhana tai ryhtyä puolustuskannalle, jolloin motivaatio käyttäytymisen muuttamiseen puuttuu. Haitalliset minäskeemat voivat näyttäytyä itsepetoksena ja keinona ylläpitää itsetuntoa aiheuttaen hallaa lopulta niin johtajan alaisille, johtajalle itselleen kuin koko organisaatiolle. Moraalin roolista kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että parhaimmillaan johtajan moraalinen identiteetti ennustaa eettistä toimintaa ja täten moraalista vastuunottoa, mutta moraalisen toiminnan johdonmukaisuudelle ei ole takeita. Moraalinen identiteetti voi ohjata vastaanottamaan alaisilta palautetta, mutta moraalinen käyttäytyminen on lopulta tilannesidonnaista ja tapauskohtaista. Mikäli johtaja arvioi itsetietoisuuden moraalisena vastuunaan, johtaja voi todennäköisemmin motivoitua tutkimaan haitallisia, jopa tiedostamattomia minäskeemojaan sekä alttiuttaan itsepetokseen ja moraalisesti kyseenalaiseen toimintaan, joka ei palvele johtajan alaisia. Täten kirjallisuuskatsauksen havaintojen perusteella moraalin rooli johtajan itsetietoisuuden ilmenemisessä on moniselitteinen, vaikkakin se parhaimmillaan voi ehkäistä haitallista egon ohjaamaa toimintaa ja motivoida itsetutkiskeluun.