Katujengi-ilmiö rikosoikeudellisessa sääntelyssä ja eduskuntakeskusteluissa

Abstract

Katujengit ovat herättäneet viime vuosina huolta julkisessa keskustelussa, ja ilmiön kehitys on johtanut myös rikoslain muutoksiin. Osana pääministeri Petteri Orpon hallituksen tiukempaa kriminaalipoliittista linjaa katujengille on säädetty rikosoikeudellinen määritelmä rikollisjoukosta. Kyseinen linja heijastaa laajemmin tutkimuskirjallisuudessa tunnistettua kriminaalipolitiikan rangaistuksellista käännettä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan katujengeihin liitetyn rikosoikeudellisen sääntelyn ja katujengeistä esitettyjen eduskuntapuheenvuorojen rangaistuksellisuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään rikollisjoukon määritelmän taustoja tarkastelemalla eduskuntapuheenvuoroissa muodostettuja käsityksiä katujengeistä ja analysoimalla, miten puheenvuorot ilmentävät moraalipaniikkia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ketkä katujengeihin viittasivat ja missä yhteyksissä.

Tutkimus on luonteeltaan empiirinen oikeussosiologinen tutkimus, jossa analysoidaan katujengeihin viittaavien hallituksen esitysten, HE 204/2024 vp ja HE 219/2024 vp, myötä tehtyjä rikoslain muutoksia vertaamalla vanhaa ja uutta lakitekstiä ja hyödyntämällä luokittelussa rangaistuksellisuutta kuvaavia punitive turn -koodeja. Lisäksi tutkimusaineisto koostuu eduskunnassa lakihankkeiden käsittelyn yhteydessä kevään 2020 ja syksyn 2025 välillä esitetyistä katujengejä koskevista puheenvuoroista, joita analysoidaan laadullisen analyysimenetelmän, teemoittelun, avulla.

Tutkimuksessa havaittiin selkeä rangaistuksellisuuden lisääntyminen rikoslain muutoksissa, joihin sisältyi uusia kvalifiointiperusteita ja kriminalisointeja sekä vähimmäis- ja enimmäisrangaistusten korotuksia. Tutkimusaineiston puheenvuoroista yhteensä 80 % oli perussuomalaisten ja kokoomuksen esittämiä. Teemoittelun myötä puheenvuoroista tunnistettiin neljä rangaistuksellisuutta kuvaavaa yläteemaa: kovat keinot, pehmeät keinot, poliisi ja katujengirikollisuuden torjunta. Puheenvuorot ilmentävät ankaraa suhtautumista katujengeihin ja niissä kontrollin havaittiin ulottuvan paikoin myös ennaltaehkäiseviin pehmeisiin keinoihin.

Eduskuntapuheenvuoroissa muodostetut käsitykset katujengeistä jäsentyivät kuuteen yläteemaan: rikollinen toiminta, maahanmuutto, tilanteen voimistuminen, Ruotsi, lapset ja nuoret sekä valta-asetelma. Teemojen tarkempi tarkastelu osoittaa, että lainsäätäjä kytkee katujengit systemaattisesti huolta herättäviin kokonaisuuksiin, ja keskustelu sekä sen myötä syntynyt sääntely ilmentävät perinteisiä moraalipaniikin piirteitä.