Metakieli luokanopettajaopiskelijoiden lauseenjäsennyksessä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin luokanopettajaopiskelijoiden metakieltä lauseenjäsennyksessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat määrittelevät ja havainnollistavat käsitteitä lauseenjäsen, subjekti, objekti, predikaatti ja predikatiivi sekä kehittyykö metakieli opintojen aikana. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Tutkimukseen osallistui yhteensä 114 tutkittavaa, joista 95 oli kandidaatintutkintoa suorittavia luokanopettajaopiskelijoita ja 11 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoita. Opintojen alkuvaiheessa olevat opiskelijat osallistuivat kyselyyn ennen luokanopettajien koulutukseen kuuluvaa äidinkielen ja kirjallisuuden ainedidaktiikan kurssin kielijaksoa, jolla käsitellään muun muassa lauseenjäsennystä. Vaikka aineistot ovat erikokoiset, niiden laadullisen analyysin pohjalta olen arvioinut, näyttääkö luokanopettajaopiskelijoiden käyttämä metakieli kehittyvän opintojen aikana.

Tutkimus on laadullinen sisällönanalyysi. Olen eritellyt luokanopettajaopiskelijoiden kirjallisista vastauksista semanttisia, syntaktisia ja morfologisia kielenpiirteitä, joita he liittävät lauseenjäsenkäsitteiden määritelmiin. Analyysissa olen suhteuttanut luokanopettajaopiskelijoiden käyttämää metakieltä eri tasoille tiedostamattomasta kielitieteelliseen terminologiaan. Olen myös hyödyntänyt kansanlingvistiikassa käytettyä ei-kielitieteilijöiden kielitietoisuuden arvioimiseen käytettyjä ulottuvuuksia paikkansapitävyydestä, tarkkuudesta, yksityiskohtaisuudesta ja hallinnasta.

Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat keskittyvät määritelmissään lauseenjäsenten merkityksiin ja erityisesti niiden semanttisiin rooleihin lauseessa. Lauseenjäsenten syntaktiset ja morfologiset ominaisuudet jäivät vähemmälle huomiolle erityisesti subjektin ja objektin määrittelyssä, mikä heijastui myös niiden virheellisiin muotoihin esimerkkilauseissa. Predikaattia käsiteltiin monipuolisimmin. Sen määritelmissä esiintyi tekemiseen viittaamisen lisäksi muun muassa mainintoja persoonamuotoisesta verbistä ja predikatiivin pakollisuudesta lauseessa. Predikatiivi puolestaan oli melko tuntematon etenkin opintojensa alkuvaiheessa oleville luokanopettajaopiskelijoille. Muuten eri vaiheessa opintojaan olevien luokanopettajaopiskelijoiden käyttämä metakieli oli hyvin samansuuntaista eikä merkittävää kehitystä tapahtunut. Luokanopettajaopiskelijat käyttivät määritelmissään sekä arkikielisiä ilmauksia että kielitieteellistä terminologiaa.

Tutkimustulokseni ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Luokanopettajaopiskelijoiden käyttämä metakieli on melko suppeaa ja lauseenjäsenten muotoseikkojen hallintakin on monissa vastauksissa heikkoa. Luokanopettajaopiskelijoiden tutkiminen etenkin varhaisessa vaiheessa opintoja ei kuitenkaan anna luotettavaa kuvaa varsinaisesta kouluopetuksesta, joten jatkossa tutkimus voisi keskittyä autenttisiin opetustilanteisiin ja työssä oleviin luokanopettajiin.