Yhteisopetus opettajan työmuotona - mitä, miten ja miksi?

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yhteisopetusta opettajan työmuotona. Teoriaosuudessa perehdytään yhteisopetukseen eri näkökulmista, pohditaan inklusiivista ideologiaa yhteisopetuksen taustalla ja erityisopetuksen toteuttamista Suomessa. Tutkielmassa tutustutaan yhteisopetuksen eri malleihin ja tarkastellaan opettajan työnkuvan muutosta, kun siirrytään yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen. Lisäksi tavoitteena on tuoda esille, mitä yhteisopetus vaatii opettajalta ja koko koululta sekä tarkastella yhteisopetuksen tuomia hyötyjä oppilaille sekä opettajille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä yhteisopetusmalleja opettajat käyttävät tällä hetkellä opetuksessaan. Tutkimuksen kohteena oli yhteensä 42 eri yhteisopetustilannetta 28 eri kunnassa tai kaupungissa. Yhteisopetustilanteista 29 oli alakoulusta ja 13 yläkoulusta. Yhteisopetusmallien lisäksi tutkittiin opettajien perusteita ja edellytyksiä yhteisopetuksen toteuttamiselle. Aineisto analysoitiin teoria- ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tehdyn analyysin perusteella aineisto jakaantui avustavan opetuksen, pysäkkiopetuksen, rinnakkaisopetuksen, täydentävän opetuksen ja tiimiopetuksen malleihin. Tarvepohjaisesti aineistosta luotiin uusi yhteisopetusmalli ”Henkilökohtainen ohjaus”. Tulokset osoittivat tiimiopetuksen olevan käytetyin yhteisopetusmalli. Tehostetun ja erityisen tuen oppijat nostettiin yhteisopetuksen hyötyjiksi inklusiivisesta näkökulmasta. Yhteisopetuksen tuomat hyödyt opettajille liittyivät vahvasti työhyvinvoinnillisiin asioihin. Tulosten mukaan onnistunut yhteisopetus vaatii suunnitelmallisuutta, yhteistyötä, aikaa ja asennetta uudenalaisen tekemisen puolesta. Opettajat tarvitsevat johdon ja koulun tukea siirtyessään yksinopettamisesta yhdessä opettamiseen. Onnistunut yhteisopetus auttaa opettajia kehittymään sekä jaksamaan töissä paremmin. Yleisopetuksen luokat ovat yhä heterogeenisempiä ja koulu vaatii opettajilta entistä tiiviimpää yhteistyötä. Yhteistyötä erityisopettajien, luokanopettajien ja aineenopettajien kesken tulisi harjoitella jo yliopistossa. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielekästä tutkia koko koulun ja johdon suhtautumista yhteisopetuksen toteuttamiseen.