Satunnaisella syyllä kelvottomasta yrityksestä kelvollinen : Satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen yritysopissa

Abstract

Rikoksen yrityksen systematiikkaan liittyy monta mielenkiintoista kysymystä aina käsitteellisestä epätarkkuudesta vastuuvapausperusteisiin. Oikeustieteessä rikoksen yritykseen on perinteisesti liitetty niin sanottu kelvotonta yritystä koskeva problematiikka. On jopa sanottu, ettei ole ollut toista rikosoikeudellista riitakysymystä, josta olisi kirjoitettu yhtä paljon kuin kelvottoman yrityksen rangaistavuudesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää kelvotonta yritystä ja satunnaisten syiden - kriteeriä koskevaa rajanvetoa perinteisen lainopillisen tutkimusmenetelmän avulla.

Kelvottoman yrityksen vastinparina on rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin jälkimmäisestä virkkeestä löytyvä satunnaiset syyt -kriteeri. Säännöksen mukaan rikoksen yrityksestä voidaan rangaista, vaikka vaaraa rikoksen täyttymisestä ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Siinä missä yritysoppi laajentaa rangaistavuuden alaa täytettyyn tekoon verrattuna, satunnaiset syyt -kriteerin soveltaminen vie rangaistavuuden alaa vielä pidemmälle. Rangaistavan yrityksen kriteereinä on nimittäin pidetty laistakin ilmeneviä täytäntöönpanotoimen aloittamista (tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen) sekä oikeushyvän vaarantamista (saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä). Satunnaisten syiden kriteeriä soveltamalla rangaistavalta yritykseltä ei enää vaadita vaaraa rikoksen syntymisestä, mikäli sen syntymättä jääminen on johtunut tekijän näkökulmasta satunnaisista syistä. Kriteeri toisin sanoen poistaa vaaraedellytyksen rangaistavalta yritykseltä ja tuo siten yritysvastuun piiriin yritystekoja, jotka käytännössä ovat yhä kelvottomia.

Tutkielmassa selvitetään kelvottomalle yritykselle jäänyttä soveltamisalaa kysymällä, onko satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen käytännössä johtanut siihen, ettei kelvottomalle yritykselle jää enää soveltamisalaa. Kelvoton yritys jää johtamatta vastuuseen vain sellaisessa tilanteessa, joka ei missään olosuhteissa olisi ollut helposti muokattavissa jälkikäteen toimivaksi. Abstraktioiden parissa melko harvoin tapahtumien ketju ei ole helposti muokattavissa jälkikäteen toimivaksi. Tämän vuoksi oikeustieteilijät ovat todenneet, ettei satunnaisten syiden -kriteeriä tulisi tulkita laajentavasti. Oikeustieteilijät ovatkin kohdistaneet kritiikkiä erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisuun, jossa yritysvastuun kynnys on asetettu liian alhaiseksi.

Tutkielman johtopäätös on, että kelvottomalla yrityksellä on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä soveltamisalansa, vaikkakin satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen on rajannut kelvottoman yrityksen soveltamisalan melko kapeaksi. Lisäksi Suomessa kelvottoman ja kelvollisen yrityksen erottaminen toisistaan on todettu olevan epävarmalla pohjalla. Satunnaisten syiden -kriteerin käyttäminen perusteena sellaisten yritystekojen rankaisemiselle, jotka eivät olisi voineet johtaa täyttyneeseen rikokseen, antaa tuomioistuimelle huomattavan harkintamarginaalin. Erityisesti tämän vuoksi kriteerin soveltamisessa tulisi pidättyä laajentamasta sitä.