Oikeusvaltioperiaatteen vartijat ja vallankäyttäjät : Puola ja Unkari vastustamassa Euroopan unionin oikeusvaltiomekanismia 2018-2021

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee Euroopan unionin oikeusvaltiomekanismia (Regulation 2020/2092) Puolan ja Unkarin sitä vastaan esittämien argumenttien pohjalta. Tarkastelun ajanjakso ajoittuu vuosille 2018-2021, jotka kattavat mekansimin muodostumisen vaiheet aloitteesta aina ratifiointiin saakka. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä mekanismi kertoo unionin vallankäytön luonteesta ja miten jäsenvaltioiden poliittiset järjestelmät ja argumentaatiot heijastuvat suhteessa unionin oikeusvaltioperiaatteen valvontaan. Analyysin alkuperäisaineistona toimivat Puolan ja Unkarin argumentit oikeusvaltiomekanismista parlamentaaristen puheenvuorojen ja hallitusten toimihenkilöiden julkilausumien muodossa. Tämän lisäksi tarkastellaan myös mekanismi säädöstekstiä ja EU-asiakirjoja. Tutkielman menetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla jäsenvaltioiden argumentit teemoitellaan kategorioihin. Teoreettinen viitekehys rajautuu tarkastelemaan unionin institutionaalista ja normatiivista valtaa, joiden puitteissa mekanismi toimii.

Puolan ja Unkarin vastustus oikeusvaltiomekanismia kohtaan perustuu suvereniteetin ja perustuslaillisen identiteetin puolustamiseen. Tällä kyseenalaistetaan unionin toimivalla laajuus suhteessa jäsenvaltioiden sisäisiin oikeusjärjestelmiin. Tämän kautta EU:n vallankäyttö kehystetään institutionaalisena ja taloudellisena painostuksena. Unkarin argumentaatio nojaa vahvasti historiallisiin ja kulttuurisiin kertomuksiin. Tässä yhteydessä mekanismi esitetään poliittisena painostuksena ja osana historiallisten epäoikeudenmukaisuuksien jatkumoa. Unkarin argumentaatio painottaa käytännönläheisyyttä ja mekanismin poliittisuutta. Puolan kritiikki on puolestaan institutionaalista, oikeudellista ja enemmän mekanismin perustuslaillisiin vaikutuksiin keskittyvää.

Tutkielma osoittaa, että jäsenvaltioiden argumentit toimivat ensisijaisesti poliittisina kehyksinä, joilla pyritään rajaamaan unionin mahdollisuuksia arvioida kansallisia instituutiouudistuksia. Vastustus paljastaa unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan rajapinnan jännitteet sekä unionin normatiivisen vallan rajoitteet. Oikeusvaltiomekanismi toimii sekä unionin kasvavan institutionaalisen vallan välineenä että peilinä, joka paljastaa unionin ja jäsenvaltioiden eriävät kehityskulut. Se on keskeinen osoitus siitä, kuinka Euroopan unioni pyrkii turvaamaan oman arvoperustansa ja poliittisen yhteistyönsä legitimiteetin nyt ja tulevaisuudessa.