Välineellistetty maahantulo sekä perus- ja ihmisoikeudet

Abstract

Tutkimus käsittelee niin sanotun välineellistetyn maahantulon tilanteissa sovellettavan lainsäädännön sisältöä sekä tämän sääntelyn suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen. Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on selvittää, millä tavalla kotimainen oikeusjärjestys pystyy vastaamaan välineellistettyyn maahantuloon, ja mikä on tämän lainsäädännön sopusointu perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat kotimaiset oikeuslähteet, etupäässä ulkomaalaislaki sekä kesällä 2024 säädetty laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Tutkielman aihepiirin ollessa kiinteästi kansainvälisliitännäinen, tutkimuksessa tuodaan esille turvapaikkaoikeuden verkosto- ja kudosrakenne, joka pohjautuu muun muassa kansainvälisiin sopimuksiin sekä EU-oikeuteen, ja kuinka ne vaikuttavat kansallisen oikeuden sisältöön. Tutkielma on metodiltaan pääasiassa lainopillinen sekä sisältää oikeussosiologisia ja oikeusvertailevia piirteitä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että välineellistetyn maahantulon tilanteissa sovellettavan lainsäädännön suhde perus- ja ihmisoikeuksiin on jännitteinen. Tutkimuksessa hypoteesini ilmeni paikkansa pitäväksi ja kotimaiseen lainsäädäntöön sisältyy melko runsaasti säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Hypoteesini mukaisesti rajapoikkeuslain keskeiset ratkaisut ovat olennaisella tavalla ristiriidassa useiden perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, minkä lisäksi ongelmallisuuksia löytyi myös muusta soveltuvasta lainsäädännöstä. Tutkimuksessa esittelen niitä säännöksiä, jotka ovat jännitteisiä tai yhteensovittamattomia näiden oikeuksien kanssa ja samalla esitän näkemyksiäni lähestymistavoista, joilla nämä ongelmat voisi välttää.